2010 -> 2011!

Vuoden viimeisiä tunteja viedään. Meinasin etten tänään kirjottais mitään mut sitte kuitenkin tuli mieleen et voishan sitä vähintään hyvät uudet vuodet käydä toivottamassa jos ei mitään muuta tekiskään.

Vuosi meni taas kerran aivan tuhottoman äkkiä, eilen illalla tuli mietittyä et mitä kaikkea tähän vuoteen sitte oikein mahtukaan. Lääkärintarkastuksia, valintatilaisuuksia, odotusta, keikkoja, pentukoiran tuoksua ja odottelua, töitä, koiran koulutusta, uusia ystäviä. Kyllähän yhteen vuoteen paljon kaikkea jännää saa mahtumaan kun oikein vääntää ja kääntää. Parisuhdesaralla ollaan siinä pisteessä että edelleen, 15kk jälkeen olen sinkku (ailahtelevasti se välillä haittaa ja välillä ei haittaa).

Tänään on se kuuluisa STJ10-päivä. Paniikinpoikanen paidan helmassa, pitäiskö tässä jo olla valmis lähtemään ja tavarat pakattuna? Hei hei hei. Mihin meni ne aamut joiden päättymistä ei näy? Kohta mennään sitte ihan oikeesti hei!

Mut nyt, koiran kans lumihankeen ja illalla aukee kuohuviinipullo (sain tuommosen latvialaisen, mahtaako olla hyvääkään?) ja muutaman paukun vois ampua taivaalle ja muutaman nestemäisen kaataa kurkasta alas. :)

Eli.

HYVÄÄ JA VAUHDIKASTA UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE LUKIJOILLE!

Joulu. OHI ON!

Se oli semmonen joulu se. Kuusi varisti neulasensa heti aattoaamuna, johan se olikin liian upeesti tuoksunu koko edeltävän illan. Puu harvoine neulasineen on edelleen sisällä, tänään pitäis kuoria se ja viedä loput pihalle vaikka mä tiedän et runko se on mikä ulos menee ja neulaset kaikki lattialta pölypussiin.

Jouluruokaa tuntuu tulevan nyt korvistakin ulos, joten voimme todeta että onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, eihän tämmöstä syömistä kestäis hullukaan. Suklaata on talossa pikasesti laskettuna 23 rasiallista plus muutama kymmenen levyä Fazerin sinistä. Ah, mikä osotus sukulaisten ehtymättömästä mielikuvituksesta. x)

Ite sain sentään muutakin ku suklaata: tuli erilaisia Kiroileva Siili-juttuja (lasia, mukia, pyyheliina ja tyynyliina), sukat, isoveljeltä vittuilun vuoks magneetti, lahjakortti ja kaukopartiokirja. Kyllä noilla nyt jo jonkun matkaa pötkii, kirjaa en ihme kyllä oo vielä päässy alottamaan vaikka yleensä ahmin noi oitis.

Tänään tuli isälle Porin Rykmentin- Porin Prikaatin Killan lehti, Porilainen. Se piti tietenkin ahmia läpi vaikkei itellä ookkaan asian kans mitään tekemistä. :) Sitte sain linkin Tykistöprikaatin vastaavaan lehteen, Yhteislaukaukseen, ja sitä tässä nyt sitte ahmitaan kaksin käsin. UIIIIH!!!

Tjoop, eipä mulla kai mitään ihmeempää. x) Nojoooo.. Kuka usko?

Eilen illalla mietin et oonko mä ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa kun oon nyt tässä ja kohta menossa? Iski pieni hetkellinen epäusko ja pakokauhu, jännitys alkaa pikku hiljaa pukata itteensä pinnalle ja se myös alkaa hiljalleen näkyä musta. x) Hei oikeesti, alle kaks viikkoo ja sitte se on menoo!!! Kolmetoista päivää enää. Mihin ne on hävinny ne kaikki päivät mitä vielä äskön oli niin isoja lukuja ettei koko suvun sormetkaan olis riittäny niiden laskemiseen? APUAAAA!!!

Noh, niin ku kokeneemmat sano, rauhallisin mielin vaan! Kohta se on menoo eikä meinaamista!

Uutta vuotta odotellessa.

Näitä päiviä.

Aamusta heräät siihen kun ovelta huudetaan et tuu auttamaan, tietokoneet ei toimi. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.. En mä oo mikään tietotekniikan ihmelapsi, hyvä kun osaan nyt tässä kirjottaa tätäkin. Katsotaan mikä muu vielä pettää kun joulu tulee. Jostain syystä kaikki kolme talon konetta oli onnistunu yön aikana imasemaan itteensä suhteellisen äkäset virukset. Sikanuha iski joulun kunniaks jopa läppäreihin. Mun omani säästy moiselta hyökkäykseltä.

Mulla on vieläkin lahjat paketoimatta. Kohta ne jääkin paketoimatta ja tyrkkään ne omistajilleen ilman papereita "hyvää joulua, rupesin ekologiseks ja säästin papereissa." Jouluärsytys vaivaa.

Viime yönä olis pitäny lähtee koiran kans kuutamokävelylle. Niin kirkas kuutamo et hetken aikaa katoin et pihavalot on päällä, mut ei, se oli toi iso valo vaan päällä. Ihme kyllä, kuuhulluus ei tällä kertaa allekirjottanutta kiusannu; en muuttunu ihmissudeks tällä kertaa. Jos tänä yönä on ollenkaan niin kirkasta ni kyllä muuten lähdetään koiran kans liikkeelle. Voi pitää eläintä irtikin, ei tarvii kauheesti pelätä et naapurit liikkuis.. Rusakot on luku erikseen ja niistä ei oo niin väliä. x)

Mut.. Jos vaikka jotain fiksuakin tänään? Kannattaako?

2 päivää jouluun.

Jouluviikko.

Maanantai, jouluviikko. Kolme viikkoa lähtöön.

Tänään ensimmäisen kerran uskallan pitkään aikaan olla varma siitä että kolmen viikon päästä on lähtö, nyt se on selvitetty ja vaikka kaikkien papereiden kanssa on joutunut läpensä tappelemaan niin mun tiedot on kuitenkin juuri siellä missä pitääkin, Niinisalossa. Josko ens yönä vaikka sais nukuttuakin kunnolla pitkästä aikaa, stressi omasta olemassa olosta on poistunu taka-alalle!

Tuntuu niin hyvältä, tänään tuntuu niin hyvältä, lopulta.

Joulu. Lahjat, check. Siivous, noooot. Paketointi, noooot. Ruuat, noooot. Leivonta, noooot. Jouluna porukkaa paikalla = oma perhe + setä. Joulupäivänä porukkaa paikalla = oma perhe. Tapaninpäivänä porukkaa paikalla = oma perhe + setä + ukki ja naisystävänsä + veljen tyttöystävä + isän serkku vanhempineen. Sirkusta kerrakseen ja kaikki kyselee vaan et mitäs sinä meinaat sitte elämälläs tehdä ja minä vaan hymyilen et voi kun sinäkin tietäisit ni tukehtuisit siihen kinkkuus just sille paikalle missä istut.

Nooo, hyvä siitä kuitenkin tulee. Kuusi kuitenkin pötköttää peräkärryssä pihalla ja koristeet siihen on paikassa X mitä kukaan ei tässä talossa taida tietää. Joten jotta voi siivota pitää ensin sotkea? Eiköhän ne jostain löydy ja jos ei löydy niin on meillä sentään Suomen liput roikkumassa takan kyljessä ja jouluvalot pihakatajassa. x) Eiks niillä jo saa joulun aikaseks?

Huomenna pitäis kuskata joulusiat (2*8kg kinkku) velipojan luo lämmittelemään. Siinä on vissi ero onko sika tullu ulos sähköuunista vai leivinuunista. Unna varmaan tykkää lähtee mukaan ku autossa tuoksuu sikaliha. Takalaatikkoon on odotettavissa jonkun tason tulva-alue.

Nyt hakemaan koiruus sisälle pakkasesta ja tunnin päästä lenkille moisen otuksen kanssa. Ruotuväen alokasliitteen pitäis tavottaa meikäläinen tällä viikolla, näin on luvattu.

21 aamua.

4. adventtisunnuntai.

Missäköhän hiton välissä joulukuu ehti näin pitkälle? Tänään on 19. päivä joulukuuta, neljäs adventtisunnuntai, viiden päivän päästä on jouluaatto. Eipä sillä, mulla on joululahjat hankittuna koko porukalle ja ne vähät joulukortitkin sain matkaan vaikkakin inan myöhässä. Parempi kai kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan(?).

Joulukuun matkaseurana on roikkunu flunssa, vaihdellen vuotavasta nenästä kipeeseen kurkkuun, joskus tuntuu et yrittää nostaa kuumetta mut ei vaan nouse. Mielelläni sairastaisin nyt ja tervehtyisin kunnolla, ku se että alottaisin sairasteluputken kolmen viikon päästä. Nääääääh, vitamiinia nassuun ja toivotaan toivotaan vaan et menee ohi silleen.

Eilen sain sen verran loistavaa tietoa että suupielet on ollu ylöspäin suunnattuna koko tämän päivän. Voipi sanoa että tieto oli mieluista ja nyt palvelukseen lähtö tuntuu entistä mieluisammalta. Jaa mitäkö sain tietää? Noooh, kerron sitte joskus tammikuun puolella että mikä tuo suuri salaisuus on. Ei siitä muille mitään iloo oliskaan vaikka kertoisin.

Hurja ajatus et laskurissa on enää 22 päivää jäljellä ja sitte se alkaa näyttää puhdasta nollaa. Noh, sittehän tiedätte missä mä olen kun joku harvinaisen tyhmä teksti roikkuu tossa vasemmassa ylänurkassa, en vaan kuollaksenikaan muista et mitä sinne sitte tulee.

Jos menis viltin alle hetkeks lämmitteleen ja katteleen telkkaria ennen ku suuntaan Unnan kans umpihankilenkille.

Joulu tullaa jolkottaa.

Juu, jouluun olis 11 päivää, tai niin monta luukkua mulla on kalenterissa vielä kiinni. :D Mulla on muumi-kalenteri. Totta kai sitä nyt pitää joulukalenteri olla, koskaan ei oo liian vanha moisen omistamiseen.

Talvihan se on ulkona. Mä tilasin leudon ja vähälumisen talven ja mitä mä sain? Lunta ja pakkasta ja molempia aivan liian kanssa. Voi voi, oliskohan sit tullu leuto talvi jos olisin toivonu pakkasta ja lunta? No ei, ku sillon olisin aivan varmasti saanu sitä pakkasta ja lunta.. Kas se on tuo mun tuuri tuommonen.

Hei!!! STJ 28, eli neljän viikon päästä tähän aikaan mä olen jo Niinisalossa!!!! Jip jip jip! Oon sitäkin varmaan hehkuttanu tänään niin paljon et kaikilla tutuilla menee hermot muhun. Varmaan nyt jo miettivät et voi ku tuokin tuosta jo lähtis ettei tarttis katella tohta tohinaa enää. x)

Joulusta sitte enää 17 päivää lähtöön. Ja uudenvuodenaatosta 10. Vielä kun hetken malttais olla aloillaan.

Taitaa olla turha toivo.

Kohta kohta.

STJ 31 eli kuukausi ja sitte mennään eikä meinata. *jäiks*

Panic nro: 1001010001

Mistä näitä ennakkopaniikkeja taas tulee?
Ehkä siitä tiedosta et tästä päivästä ei oo viittäkään viikkoo palveluksen alkuun? Kamala sentään kun tuntuu et aika loppuu auttamatta kesken vaikka jossain vaiheessa sitä tuntu olevan ihan liikaa. :S Jäiksistä.

34 aamua.

Ja niin..

.. saapui joulukuu!

Ensimmäinen ajatus aamulla; nyt on joulukuu, enää tämä kuukausi erottaa mut tammikuusta, apua, kohta mennään. Jäiks.

Enpä osaa sanoa muuta, on jotenkin asiat päässä ihan jumissa. Liikaa kaikkea mielessä ja sitte ei kuitenkaan mitään. Hankinnat on melkein tehty, pakolliset on ja sitte puuttuu vaan niitä "hankin jos hankin"-tapauksia.

Yksinäistä. Tulis jo tammikuu niin sekin unohtuis ainakin aika ajoin. STJ 40, huomenna alkaa kolmosella ja sekös se tuntuu jo ajatuksena aika villiltä. Kymmenen päivää tästä eteenpäin ja aamuja on 30, eli kuukausi. Hurjaa, vastahan niitä oli puolen vuoden edestä. Mihin meni viis kuukautta?

1. adventtisunnuntai.

Vielä ei olla joulukuussa, mutta ensimmäinen adventtisunnuntai on kohta ohi. Käsittämättömän nopeesti vuosi on loppujen lopuks kulunu, vastahan oli viime vuosi ja sen adventtisunnuntait.

Päivästä ei suuresti mainittavaa irtoa, pikkusiskon kanssa aamulla leivottiin minttusuklaamuffinsseja ja melkein samaa vauhtia syötiin ne poiskin. Viikko meni ti-pe töissä tosiaan, jännää et on parin päivän päästä tilipäiväkin jo. Sekin tili menee aivan samantien kaikkiin inttihankintoihin ja joululahjoihin. Sillälailla, näkemiin veronpalautus.

Olisin tänään halunnu pelata Tuntematon Sotilas-lautapeliä mut kukaan ei pelaa mun kanssa, oon kuulemma liian ylivoimanen pelaaja ja saan toimia vaan avustajana. Tää on niin väärin ku harrastuksista rankastaan. x) No joo, ei sentään. Onhan se todettu et mulla on tossa pelissä semmonen pieni etulyönti asema kun kaikki aihepiirit on melkein pilkulleen tuttuja Tuntematon Sotilas, Suomi Filmi, Suomen Puolustusvoimat ja Talvi- ja Jatkosota. Kaikki niin tuttua, ollaan kai kerran pelattu tota peliä ja muuten sitte vaan käyty kysymyksiä läpi ja keskusteltu. x) Hankala peli.

Nyt syömään. Unna nauttii takan edessä hirvenluusta, sillä on taas joulu etukäteen kun sain isän tutulta sille n. 25kg hirvenluita ilmaseks.

Mut joo. STJ 43 = 1,43333...kk. ;)

Uutta ilmettä.

Blogiin on näin yötä myöten taiottu vähän uudenlaista ilmettä, vanha hempeän vihreä kun alkoi käymään vähän allekirjoittaneen hermoille. Operaatiostahan ei olis tullu sitte yhtään mitään ilman Maianin apua. :)

Vähän on vielä hiottavaa mut sitä jatketaan sitten kun herätään taas. :)

Lauantai.

Tämä tämmönen päivä. Yleishyödyllisistä puuhista voitaisiin mainita noin 2h kestänyt siivouspyrähdys kohteissa joihin muut ei ikinä ymmärrä koskea. Sekin meni ohi heti suorituksen jälkeen.

Tänään on ollut tämmönen aivot narikkaan- päivä; ranskalaisia, nakkeja ja hömppäteinileffoja. Ei valittamista tässä tavassa viettää viikonloppua kun noita elokuvia tulee noin paljon ja saa rauhassa kattoo mitä ite haluaa. Not bad at all. Omaa rauhaa ja omaa puuhailua, joululaulujakin tuli kuunneltua tossa siivouksen lomassa.

Koko päivän on tullu lunta. Mulle alkaa jo pikku hiljaa riittää toi lumimäärä. x) Kiintiö tulee äkkiä mulla täyteen ton lumen suhteen. Unna vastaavasti rakastaa tota kaikkea valkosta; pomppii ku pieni kenguru, syöksyilee ja jahtaa lumihiutaleita, se suorastaan nauttii tosta kelistä. Ja mikäs siinä, nyt ku on lunta ja pakkasta niin eipä tuu aina sisälle kurasta koiraa, pikkuonni tässäkin asiassa.

Menny viikko on ollu aivan järjetön. Ihanaa saada tietää tulleensa unohdetuksi. Oikein mielekästä kun saa firman kanssa tapella jo tässä vaiheessa vaikka siviilissä pitäis kuluttaa vielä 51 pitkää päivää. Eli kyllä, sain alokasinfon pitkän tappelun jälkeen perjantaina ja Niinisalosta kuultu totuus on se että hyvin todennäkösesti mulle ei ollu edes lähetetty infoa. Joten tuleville erille tiedoksi että jos tiedät et jotain pitäis tulla mut sulle ei kuulu, tappele siitä sen verran että saat sen.

Suht hyvin mielin tässä nyt ootellaan itsenäisyyspäivää ja jouluaattoa. Mulla on joulukalenteri odottamassa hyllyllä, pitäisköhän ostaa vielä tuon kaveriks toinenkin?

Se siitä.

Mä en laske enää aamuja, ei se kannata enää.
Saas nähdä koska kirjotan tänne seuraavan kerran, vai kirjotanko enää ollenkaan.

Marraskuu.

Päivät menee, illat menee, aamut menee. :)

Tänään tuli se syksyn kuuluisa ensilumi tänne munkin kotinurkkiini. Kyllä se pian pois sulaa, sitä en epäile ollenkaan, mut eka on aina eka kuitenkin. Kunhan tuota töhnää ei ihan hirmu suuria määriä tänä talvena tulis kuitenkaan, en haluis päästä toistamaan yhden puolitutun lentävää lausetta "vittu jätkät, täällä on muniin saakka lunta." Niin, kysehän on siis naispuolisesta tuttavasta joka tuon on suustaan ulos päästäny.

Muutaman päivän päästä STJ on tasan 2kk, nyt mennään viikoissa niinkin hurjaa lukua ku 8,86 noin about. No joo, antaa ton aamujen päivittelemisen olla, kuluuhan ne vaikka niitä ei jaksais joka päivä ilmottaakaan. :) Kaks kuukautta ja sit sitä ollaan alokkaita Suomen puolustusvoimissa, perhosparvi pyrähtää hetkeks lentoon kun sanoo ton ääneen. *iiks*

Nyt unille, huomenna kutsuu Suomen Turku.

Pohdintoja.

STJ 66. Jos oon oikeessa, se on kaks kuukautta ja kuus päivää. Hirmu vähän noin kaikkinensa, mut tuntee ettei aika vaan kulu kun sitä miettii eteenpäin. Mut... Auta armias kun miettii taakse päin..

-Just vastahan oli STJ 100
-Just vasta oli heinäkuun alku.
-Heinäkuun erä lähti palvelukseen.
-Oma STJ oli samana päivänä 182 eli 6kk.
-Just vasta oli STJ 200.
-Just vasta oli se huhtikuun päivä kun posti toi palvelukseen astumismääräyksen.
-Just vasta oli se 21.4 jollon Heikkilän kasarmilla oli valintatilaisuus.
-Vastahan oli maaliskuun puoliväli kun tuli se valintatilaisuuskutsu.
-Just äskön oli se 1.3 kun loppu aika hakee palvelukseen tänä vuonna.
-Eikä oo paljoo aikaa siitä tammikuun päivästä jollon lääkäri pisti paperiin A:n.
-Samana päivänä kolahti postilaatikkoon se ruskee kirjekuori.

Kun asiaa ajattelee noin päin, niin seuraava ajatus onkin että: Apua! Jos aika oikeesti kuluu näin äkkiä niin kohtahan tässä jo mennään!

Nyt on marraskuun 5.päivä, kuukauden päästä on käsillä mulle vuoden tärkein juhlapäivä: Itsenäisyyspäivä! Itsenäisyyspäivä menee samoin ku joka vuosi tähän mennessä, eli nenä kiinni televisioruudussa ja päivän kohokohta allekirjottaneelle on itsenäisyyspäivän paraati (joka on tänä vuonna Kuopiossa). Ens vuonna sitte sitäkin juhlaa vähän toisissa fiiliksissä!

Kun selviää itsenäisyyspäivän yli, voi todeta että kohta on joulu ja kun on joulu niin kohta on vuoden vaihde ja sitte..
Joulu, vuoden vaihde.. Tuota kirjottaessa voi todeta et pian on vähän jo paniikkiakin olemassa.

Hankintoja on tehty muutamia pieniä, se kello vaan tuntuu pysyvän siellä kaupassa sinnikkäästi. Kyllä mä vielä muistan, onhan mulla aikaa, eikö?

2,5kk.

Ei maailmassa suuria tapahdu. Kunhan ollaan vaan ja möllötellään, siinä se menee parempikin odottelijan aika. Onneks on tuo Unnaus, pysyy sentään vähän järjissään tässä kaiken keskellä.

STJ 75, eli 2,5kk, tai 10,71viikkoo.

Aika ajoin mä jumitan tuijottamaan kaverin blogin reaaliaikasta laskuria. Seuraan sekunteja ja toteen et taas meni yks minuutti, toteen et noinhan se aika kuluu kokoajan: ajatteli sitä tai ei.

Nyt nukkumaan.

Taas yks ennakkopaniikki.

Oon taas tänään miettiny tyhmiä.

Pärjäänkö mä?
Osaanko mä?
Opinko mä?
Jaksanko mä?

Yritän selvittää itelleni et kyllä mä pärjään. Mun ei tarvii mitään osata valmiiks vaan mulle opetetaan. Enkä oo ainoo joka ei alkuun osaa, kaikki alokkaat siellä (kai) on yhtä pihalla heti alussa? Enkä mä toivottavasti oo ainoo joka miettii näitä asioita.

Epävarmuus, hus pois.

Kohti sitä ääretöntä.

Tuijotin tätä blogia 4h.
Se ei päivittäny ite itteensä, eikä mitään muutakaan tapahtunu. Ainoo mitä tapahtu oli se että laskuri vaihto lukemaa ja ääretön tuli hiukan lähemmäs nykyhetkeä.

Mulla on ikävä mun kavereita, ystäviä, musketöörejä. Ihania hulluja.
Mulla on ikävä ihmisiä mun elämässä.

Aamut kuluu ja nyt nukkumaan.

Unta.

Kai kaikki joskus näkee niitä unia mistä ei haluis herätä? Ite näin sellasen viime yönä ja kyllä muuten oli itku lähellä kun siitä heräsin ja se uni on pyöriny päässä koko päivän.

Noh, nyt Unnan kans kävelylle, taakkaa selkään ja taapertamaan. Jätetään juoksulenkit hetkeks ja keskitytään tohon rasitukseen enemmän.

85/30=2,833333......

STJ 3kk, 90 aamua.

Mä sain eilen aamupäivällä hyvää seuraa muutamaks päiväks ja oli ihan älyttömän mukavaa. Tehtiin visiitti Säkylän sotkuun, höpöteltiin siellä tulevasta vuodesta ja kikateltiin tyhmille jutuille ja ihmisille. Maian näki meno matkalla "strutseja" ja aivan tyhjästä tempo kysymyksiä ja mä olin ihan huuli pyöreenä että mitä häh.. Ilta meni pullon kaulassa kiinni nauraen kaikkee mahdollista ja keskustellen siitä että millanen mies miellyttää. Oli ihan törkeen hauskaa, kiitos maian!!!

Tänään oon iltapäivän ja illan vaan olla möllöttäny Unnan kanssa. Rauha maassa siis vaikka se että missä ollaan 3kk päästä välillä pistääki perhoset pyörimään. Parturiinkin pitäis päästä, tahtoo eroon tästä värjätystä ruuhkatukasta nyt! Eli huomenna etsimään parturia jostain.

Viiminen haaste, tehdään tämäkin pois niin sitte se on tehty tehty tehty. On muuten aika hankalaa muistaa et mistä kappaleesta piti vuosi sitten eniten.. *hmm*

Day 30 – Your favorite song at this time last year
The Baseballs - Umbrella

Lapsuus, on taakse jäänyttä aikaa.

STJ 94. Mihin ne päivät menee?
Kohta on maanantai ja pitäis saapua oikein loistavaa seuraa vähäks aikaa.

Seuraavaa biisiä mun eno soitti mulle aina pienenä. Sitte se tekikin itsemurhan ku mä olin about 5vuotias, veti ranteet auki.

Day 29 – A song from your childhood
Pekka Ruuska - Rafaelin Enkeli

Jaksaa jaksaa.

Käytiin Unnan kanssa Ventelällä Kankaanpäässä.

Selkä, ok.
Lanneranka, ok.
Kyynärnivelet, ok.
Olkanivelet, ok.
Polvinivelet, ok.
Oikea lonkka, B-C, ok.
Vasen lonkka, C (jatkossa C-D).

Ei ihan parhaat tulokset mut ei nyt varsin kamala katastrofi kuitenkaan.

Poikkesin Niinisalon sotkussa kahvillakin (ihan oikeesti, join vaan kahvin) ja sain hyvää kahviseuraakin. Oli kannattava reissu kaikin puolin se pisto.

Vielä hiukan pitää jaksaa haastaa. Syyllisyyttä, ehkä hyvällä tavalla. Tää on livetaltiointi kun ei tätä saa mistään studiolaatuna. Luotan kaverin keikkataltiointiin.

Day 28 – A song that makes you feel guilty
The Baseballs - When Love Takes Over

Jos osais soittaa

STJ taitaa tänään olla 96.

Alan oleen taas vaihteeks päivissä täysin sekasin, tänään on tullu mentyä suuntaan jos toiseen aivan kokoajan. Ei sinänsä, mukavaa kun välillä on niitäkin päiviä kun on muutakin puuhaa ku FB:n tuijottelu ja foorumien tarkkailu. Joskus on mukavaa ku aika kuluu kulkemalla joka puolella, joten en valita siitä että oon ollu reissussa siellä ja täällä. Ja huomenna jatkuu sama tahti.

Urheilurintsikoita on nyt sitte hankittu kahdet, vielä pitäis hommata tässä vaiheessa se rannekello et voisin totutella semmosen käyttöön. Voi olla et tekee tiukkaa muistaa moinen laitos ranteeseen laittaa.

Huomenna jännä päivällä monellakin tapaa. Siitä sitte enemmän lisää huomenna.

En mä kyllä välttämättä haluis edes osata soittaa mitään mut kun tätä aihetta en oo päässy vielä ollenkaan käsittelemään ni laitan tähän tämmösen hyvinkin itteeni koskettavan kappaleen. Kaunista, kaunista.

Day 27 – A song that you wish you could play
Jean Sibelius - Finlandia

Mä en osaa soittaa.

Siis en tosiaan osaa enää soittaa mitään, hyvä jos tätäkään kunnolla.

Day 26 – A song that you can play on an instrument
Ukko Nooa

Voiko kappale saada nauramaan?

Ei itse kappale vaan broidin tähän kehittämät tanssiliikkeet naurattaa. xD

Day 25 – A song that makes you laugh
Raptori - Kumitissit

Se siitä satasesta!

STJ sukelsi viime yönä alle sadan. 99! Se on 3,3kk jos ollaan tarkkoja senkin suhteen, ei enää siis edes kolmee ja puolta. Eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule ja se tammikuukin sieltä aikanaa saavu, on vaan maltettava odottaa.

Enhän mä voi olla ite tätä päättämässä mut pistetään tähän tää Wagnerin lempivirsi sitte.

Day 24 – A song that you want to play at your funeral
AC/DC - Highway To Hell

Sata lasissa.

Tänään on se paljon puhuttu STJ100-päivä. Suojatkaa kuulonne, tänä yönä paukahtaa viiminen satanen! Apua, mihin on hävinny iso kasa aamuja?

Tänään testain uudet urheiluliivit, ai että et on muuten hyvä kunnon liivien kanssa juosta. Ei satu eikä kivistä ja saa rennosti mennä vaan. Pitäiskö ruveta käyttää pelkästään urheiluliivejä ja jättää kaikki push up-viritelmät pois käytöstä? Tukee siinä olla pitää.

On kyllä hyvin epätodennäköistä että mä pääsisin joskus häitäni tanssimaan, mut jos näin kävis niin tän kappaleen haluisin ehdottomasti kuulla sinä päivänä.

Day 23 – A song that you want to play at your wedding
Tauno Palo - Kulkurin Valssi

101 dalmatialaista.

Juu'u. Sata ja yksi on dalmatialaisia, sitä en tiedä montako pilkkua niissä on yhteensä jos kaikki laskee, varmaan monta. Huomenna edessä yks paljon odotettu etappi, sata! Tänään kävin ostamassa ekat urheiluliivit, maanantaina tiedän mistä käyn ostamassa vielä toisen merkkiset toiset. Eiköhän sitä kaksilla jo alkuun pääse, lisää voi aina hommata jos näyttää siltä et kahdet ei riitä. Kaksilla alkuun sitte vaan.

Tahtoo mennä jo. Huomenna sata, miltä se sit tuntuukaan kun ei oo enää kolmee numeroo jonossa?

Ei oo mitään tiettyä kappaletta mitä kuuntelisin kun oon surullinen. Kai se vaan on niin et musiikki on osa mun jokasta päivää, oli olo sitte mikä tahansa. Mut seuraavan biisin muistot aina hymyilyttää jos on huono päivä, pidän sekä tästä alkuperäisestä versiosta että tästä tehdystä coverista.

Day 22 – A song that you listen to when you’re sad
Owl City - Fireflies

54 teksti blogissa.

STJ lähestyy uhkaavasti sataa, pari aamua vielä ja satanen on todellisuutta ja yks aamu enemmän ni se on jo puhtaasti historiaa. Jännää, mihin ne aamut oikein menee? 8,5kk oli odotusta edessä siinä vaiheessa kun palvelukseenastumismääräys kolahti postilaatikkoon ja nyt ollaan kohta kolmen kuukauden rajapyykillä, ihan järjetöntä oikeesti.
Nyt sitä vaan jo oikeestaan odottaa et koska Niinisalo mahtaa muistaa alokasinfolla ja koska pääsee loruilemaan jotain kivaa niihin papereihin mitkä todellakin aion hätäsesti palauttaa siihen suuntaan. Oivoi ja lämmin leipä, niin paljon odotettavaa.

Hankala lokeroida kappaletta jota kuuntelen kun olen ilonen koska sillon tulee kuunneltua niin paljon kaikenlaista musiikkia. Ehkä mä vielä keksin tähän jotain, vaikka pää klikkaa täysin tyhjää kokoajan. Mieli tekis laittaa The Baseballs'in Chasing Cars, mut keksitään taas jotain aivan muuta.

Day 21 – A song that you listen to when you’re happy
Toy Box - The Sailor Song

Haaste nro. 20

Mä oon niin joulumielellä ku ikinä vaan voi olla. Joululaulut soi päässä ja muutenkin on niin kummallisen joulunen olo. No okei, mulla iskee aina tää joulumieli tässä kohtaa ja sit jouluna oon jo et voisko tää hössötys olla jo pikkuhiljaa ohi. Oon siis vähän ku mun mummivainaa tässä asiassa, se alotti joululahjojen ostonkin jo kesällä ja sittenhän niitä olikin jokaselle ihan tolkuton kasa. Ah noita lapsuuden jouluja ja talvia ja muita... *nostalgisoi*

Tänään matka suuntautuu veteraanituvalle yhden kirjan julkasutilaisuuteen. Kaikkeen sitä itteensäkin yrittää tunkee kun oikein yrittää.

STJ103. Kolmen aamun päästä on rajapyykki.

Jos pitää mielialan mukaan valkata musiikkia ni huonompina päivinä tulee kuunneltua joko vähän räyhäkkäämpää menoo tai sitte sitä The Baseballs'ia et saa mielen paranemaan. Jälkimainittu käytettiin edelliseen päivään niin mennään sinne räyhäkämpään suuntaan; pääsin tänä kesänä tämän bändin kahdelle Suomen keikalle.

20 – A song that you listen to when you’re angry
The 69 Eyes - Never Say Die

Ei meinaa muistaa haastetta.

Varsin helppo oli päättää et mikä albumi tähän tulee, kappaleen päättäminen ei sitte ollukaan niin helppoo koska ne kaikki biisit on niin törkeen hyviä mun mielestä.

Day 19 – A song from your favorite album
The Baseballs - No One

Aamuja aamuja.

Niitä päiviä kun mikään ei tunnu miltään, mistään ei saa mitään irti ja eteenpäin menee ku sumussa vaan. Ei paljon jää jälkipolville kerrottavaa.

Kuulin maailman ihanimman kappaleen tänään, TBB. <3

Kuulinkin tän joskus pentuna ekan kerran radiosta ja ihastuin ikihyviksi tähän vähän vanhempaan kappaleeseen. On hyviä muistoja.

Day 18 – A song that you wish you heard on the radio
Free - Love Letter From Space

Vapaa?

Olen pettynyt, en voi sanoa tänään muuta tuntemuksistani. Pettymys on se päälimmäinen tunne näistä kaikista mahdollisista tunteista mitä ihminen voi tuntea.

Nyt on sunnuntai ja iltapäivän puolella mennään, tänään en ole saanut mitään aikaiseksi. Koirankoppi nostettiin kuopasta uusille harkoille ja muutaman kuopan täytin siinä sivussa. Pari päivää sitte pätkityt oksat makaa vieläkin pitkin pihaa, sais aikaseks kerätä mut ei irtoo. Viime yönä kokosin palapeliä melkein aamuneljään, ei nukuta, ei oo syytä laittaa silmiä kiinni kun pelkää millasta unta tällä kertaa näkee. Alitajunta kertoo joka yö saman tarinan "olet yksinäinen".
Mä olen yksinäinen ja vihainen tälle maailmalle, vihainen itselleni ennen kaikkia.

STJ106, ens viikolla tähän aikaan se on historiaa tuo ykkönen tuossa numeron edessä. Onneks sentään se ei petä mua enää. Ja sit on se yks luottotyttö jonka läsnäoloon voin aina luottaa ja pian me nähdäänkin jo! Malttais oottaa ollenkaan.

Kulukaa aamut!!!

Day 17 – A song that you hear often on the radio
Kaija Koo - Vapaa

Rakastin, vihaan.

Day 16 – A song that you used to love but now hate

Susanna Heikki - Rauhanturvaaja

Syytän sua..

Niitä päiviä kun ei tarvinnukaan lähtee käyntiin. :) Olla möllöttelin vaan, tein vähän pihahommia ja nyt möllöttelen taas hetken ennen ku siirryn saunaan ja siitä omaan valtakuntaan lukemaan ja kirjottamaan. Paljoo ei maailmassa tällä hetkellä tapahdu mistä vois kirjottaa, odottelemista se vaan on joka päivä, ei muuta.

Päässä soi "päivät kuluu hukkaan, kaikki hauska tapahtuu jossain muualla."

STJ 108. Sieltä se satasen etappi lähenee, pikku hiljaa hiipien vaikka tuntuu että se on kokoajan ihan yhtä kaukana ku eilenkin. Rannekello, sellasen mä muuten tarviin kun en moista omista ollenkaan! Hankintalistaa pitää vissiin kohta alkaa tekemään, ens viikolla alkaa jo lokakuu. Joululahjat.. Hmmm..

Tän päivän biisi. Jos en laittais tätä, tulis muutamalta kaverilta noottia et nyt on väärä biisi kehissä eli tää on tätä tuttua huttua.

Day 15 – A song that describes you
Popeda - Kersantti Karoliina

Kympit nurin!!! 109.

Tässä ollaan taas melko mielenkiintosilla fiiliksillä hereillä. :D Kello 01:59 kun alotan tän merkinnän. Ei nukuta, ei haluis olla hereillä, miljoona ajatusta kiertää kehää päässä. STJ:n kanssa rikottiin just yks kymppi ja nyt on 109 aamua, mahan pohjalta muljahtaa kun asiaa edes ajattelee nyt.

Huomenna harrastellaan siivousta ja sisustusta, juoksemaan!!!

Alotin D-vitamiinin ja kalkin syömisen, toiveissa että niistä olis jotain hyötyä johonkin suuntaan.

Oli muuten ihan mielettömän hankalaa keksiä tätä seuraavaa biisiä. Mun musiikkimakuni on niin tuskasen laaja ettei sillä oikeestaan pysty ketään yllättämään. Kaikki tippuu! Mut ehkä tämä sentään jonkun yllättää.

Day 14 – A song that no one would expect you to love
Raaka-Aine - Miehen Työ

Guilty?

Kymppien paukuttelua tiedossa!!!

Ei jaksa selittää. Sanotaanko näin että tää juontaa sieltä ala-asteelta saakka ja liittyy siihen et nautin siitä et yks ihminen kerta kerran jälkeen jo sillon löi päänsä mäntyyn ja jatkaa sitä edelleen. Ja jos se ihminen joskus tänne eksyis ja tunnistais ittensä biisistä, en rehellisesti sanottuna ole edes pahoillani.

Day 13 – A song that is a guilty pleasure
Spice Girls - Viva Forever

111.

STJ pienenee, vaan ei vieläkään niin nopeesti että uskois et se tammikuu sieltä vielä tulis. Välillä iskee pakokauhu et riittääkö aika mihinkään, välillä tuntuu siltä että mulla on aaaaaaivan liikaa aikaa vaan olla jo odottaa. Tahtoo jo sen samperin tammikuun, tai vaikka vaan edes sen joulukuun alun.. Tai no sen 101010 ajankohdan voisin ottaa kans, pieniä välietappeja on yritetty asettaa.

Unnan kanssa suunnataan Niinisaloon 07102010 visiitille. Saas nähdä mitä sillä reissulla opitaan, onko mulla lammas suden vaatteissa vai susi lampaan vaatteissa. Jos ehtis heittään visiitin varuskuntaan samalla, näkis et mimmonen kauhusuora siellä sitte meikäläistä joskus odottaa. Jos tää aika joskus kuluu sinne saakka, välillä tuntuu ettei se ainakaan tammikuuks muutu millään.

Mikä siinä on et ku jotain oikein tosissaan odottaa niin se ei tunnu koskaan tulevan kohdalle? Aika vaan hidastuu ja hidastuu.

Biisi bändiltä jota inhoan. Joo, eihän tämä ole bändi mutta kun ihan hetipäiten ei tullu mieleen yhtään bändiä jonkun musiikkia ihan oikeesti inhoisin joten tämä saa kelvata. Täysin mitään sanomatonta tusinahuttua mun korviin, tietty genrensä jokasella ja tämä on mun nykyisestä olemuksestani todella kaukana vaikka myöhemmin saattaa vielä tulla biisejä jotka ihan oikeesti yllättää?

Day 12 – A song from a band you hate
Ari Koivunen - Hear My Call

Lempibändiltä.

Day 11 – A song from your favorite band
The Baseballs - Monday Morning

Nukkumaan? Ikäkriisi.

Jooh, tänään mua vaivaa ikäkriisi intin suhteen. Kutsuntaikään tulee tänä vuonna 1992 syntyneet, ne mua 5vuotta nuoremmat, klopit. Ja palvelukseen mun kans yhtä aikaa lähtee pääasiassa kai semmosia 1990-1991 syntyneitä, eli 3-4vuotta nuorempia. Olen ihan ikäloppu siellä, täytän 24 ens vuoden toukokuussa. Noh, mä luotan siihen et ku asennoidun oikein enkä tee iästä numeroo ni pärjään ihan hyvin niitten nuorempien kanssa, ikähän on vaan numero right?

113, alle kaks viikkoo STJ 100:n. Voi apua, mihin aika kuluu? Kohta paukkuu se viimine satanen ja ollaan siinä kolmen kuukauden rajapyykillä. Aaaaaapuaaaa!!!!! Kohtahan tässä pitää jo ruveta pakkaamaan kamojakin jos tää aika näin julmetun nopeeta juoksee.

Pikkusiskon 11v-synttärit tänään, pitäis ruveta jo menemään mut ei huvita vielä. Maailma menee, minä en, oon vähän jumissa taas. Onneks ens kuun kivat päivät varmistu viime yönä!!!! 10.10 on kivaa!!! Ja 10.10 on kolme kuukautta lähtöön!

Ei tää biisi nyt suoranaisesti saa mua nukahtamaan, mut rauhottaa ainakin mukavasti.

Day 10 – A song that makes you fall asleep
Tapio Rautavaara - Sininen Uni

Tanssimaan, minä?

Day 09 – A song that you can dance to
K-System - Guardian Angel

Kaikki sanat.

Joissain tapauksissa ne on sanottu, joissain tapauksissa ne muistaa ulkoa ja tietää mitä on tulossa. Yritän olla järkevä, mutta koska tää kipuilu sen yhden perään oikein loppuu? Huomenna, ens viikolla, jouluna, ens vuonna? Ei, mä en tiedä mutta ehkä vielä joskus jossain se antaa periks ja antaa mun jatkaa rauhassa taas.

115/30=3,83333333333333..... Alle neljää huitoo jo! Tule lokakuu!

Day 08 – A song that you know all the words to
Backstreet Boys - Quit Playing Games (With My heart)

Antaudun.

Kai se on sanomattakin selvää että Kotkan Meripäivillä mennään.

Day 07 – A song that reminds you of a certain event
Rainbow - I Surrender

100 aamua jouluun.

117. Jouluun 100. Mikäs tässä, päiviä laskiessa.

Tänään mietitty et missä vaatteissa sinne Niinisaloon tammikuussa suunnataan, mitä otetaan ekalle viennille mukaan ja kuinka monet urheiluliivit pitää hankkia ennen lähtöö. On mietitty tulevia etappeja, STJ100, 3kk, jne.. Suunniteltu ajoaikatauluja ja -reittejä, mietitty paljonko matkalla ehtii panikoida. Mietitty et miltä tuntuu ku alokasinfo saapuu postilaatikkoon. Paljon kaikkee inttiin liittyvää on taas pyöriny mielessä pitkin päiviä..

Rehellisesti sanottuna mulla ei liiku mielessä mitään muuta ku tammikuun odottelu.

Tän päivän kappaleen valinta on oikeesti todella hankalaa, koska mä oon niin juureton ettei mikään kappale oikeestaan muistuta mua mistään paikasta.. Mut otetaan kesästä yks hetki ja valkataan kappale sen mukaan.

Day 06 – A song that reminds of you of somewhere
Esa Pakarinen - Lentävä Kalakukko

118-numeropalvelu, miten voin auttaa?

Eipä oo paljoo asiaa tänään. Tärkein löytyy otsikosta.
Onneks tähän väliin tulee muuta mukavaa odotettavaa niin keskittyy ajatukset sitten siihen ainakin hetkeks.

Day 05 – A song that reminds you of someone
Scorpions - Rock You Like A Hurricane

Olisin keksinyt sut.

STJ 100 lähestyy, enää 19 päivää siihen.

Tänäänkin on taas menty aika sumussa, en saanu mitään kunnollista aikaseks. Kävin Unnan kanssa lenkillä, söin, pesin kylppärin, söin, saunoin ja nyt istun tässä. Menee ne päivät näinkin, ehkä mä vielä pääsen siihen johonkin syrjään kiinni. Hope.

Sitte tän päivän biisiin. Tää oli helppo, koska tää kappale itkettää mua aina. On niin ikävä yhtä karvatassua, liian aikasin loppu yhteinen matka. <3

Day 04 – A song that makes you sad
Kaija Koo - Jos Sua Ei Ois Ollut

Parasta aikaa?

Hankala lähteä kirjottamaan mitään kun koko päivä on mennyt jonkun sortin vitutuskoomassa. En saa mistään kiinni, en tunne kuuluvani minnekään, en saa tästä mitään tänään. Tytöt on Saksassa, kaiholla ajatukset on siellä myös, tahdon ne takasin tänne kotimaan harmaaseen syksyyn. Niin, se on syksy nyt sitten ihan oikeasti, maailma on harmaa ja kirjava riippuen siitä mihin suuntaan päänsä kääntää.
Mä odotan talvea, ihan vaan siks että olis lunta ja puhtaamman näköstä. Ei sitä lunta metriä tarttis olla, 5-10cm riittäis ihan hyvin.

Viikolla kamoja kasaan ja kotipaikan vaihto ens viikonloppuna. Taitaa tehdä ihan hyvää kun saa oman nurkan missä on neljä seinää ympärillä ja oma määräämisvalta.

Hankalaa antaa tälle päivälle kappale kun millään ei meinaa saada itteensä hyvälle tuulelle (ja kun etsitään vaihtelua esittäjiin niin..) Mut tämmöstä nyt sitte tänään.

Day 03 – A song that makes you happy
Bill Medley and Jennifer Warnes – Time of my life

Otsikko?

Kohta pitäis lähtee maailmalle. Turkuun auttamaan vaunun pohjan laitossa ja sit kattelemaan vähän kansainvälisiä sotapaatteja keskustaan, arvatkaas mikä on keli ja kuinka korkeella motivaatio. Kyllä, molemmat on aika kuralla, keli kuitenkin enemmän.

Kohta vuosi sinkkuna maailmaa takana (21.9 on tuo vuosipäivä) ja viime yönä alitajunta teki mulle ekaa kertaa pitkään aikaan temput. Näin unta että olin ihan oikeasti rakastunut ja tunne siinä unessa oli vieläpä molemmin puolinen; oli se muuten valtavan kivaa herätä siihen tyhjään tunteeseen että niin eihän mulla ole ketään tai mitään missään. Käänsin kylkee ja tuijottelin hetken aikaa seinää ku on muutakaan voinu sillä hetkellä tehdä. Ollaan yksin, meneehän tää tunne vielä ohi ja ehkä sitä joskus itekkin löytää sen toisen puoliskonsa mut ei nyt.. Kärsitään mieluummin.

Mulla meni aika pitkä aika ennen ku sain päätettyä et minkä biisin laitan tähän seuraavaan kohtaan koska just sillon ku mietit inhokkibiisejä niitä ei vaan tuu millään mieleen, tai ainakaan mulle ei tule. Mut, tälle päivälle valikoitu tällästä:

Day 02 – Your least favorite song
Paula Koivuniemi - Aikuinen nainen

STJ 122.

Päivä päivältä se luku vaan pienenee, vaikka taas tänään tuntuukin ettei se minnekään mene. Neljä kuukautta aikaa lähtöön, tänään on 10.09 ja Niinisalon portilla pitäis olla sitte 10.01 paikalla. Kuntoilu ja kaikki muukin lähtöön panostaminen on kyllä niin vähillä tällä hetkellä, moni moni muu asia pyörii enemmän mielessä ku nuo. Coopperiin panostaminenkin jäi heti sen yhden juostun jälkeen. x) Taisin todeta että kyllä sillä aukkiin pääsee jo.

Ruotsi tuli koluttua, 6 ihan mieletöntä päivää hyvässä seurassa komeiden miesten perässä. Eikä tarvinnu mennä pelkästään perässä vaan kyllä ne ihan tunki meidän kanssa juttelemaankin reissun päällä, osa ihan omasta vapaasta tahdostaan. :)

Sitte siihen haasteeseen. Mä yritän tosissani löytää muutakin musiikkia tähän ku The Baseballsia, mutta en voi sille sitte mitään jos se kuitenkin sopii suurimpaan osaan päivistä.

Day 01 – Your favorite song
The Baseballs - Love In This Club

Tän biisin merkitys mun elämääni muuttu hyytävästi Ruotsin reissulla kun en pudonnutkaan vaan kyyneleet silmissä nousin ylös johonkin korkeuksiin.

Haaste.

Ajattelin sitten minäkin elvyttää jo pahasti kokoon kuivumassa olevaa blogia ja aloittaa tämän, maianin ensin aloittaman haasteen.

30 Day Song Challenge, 30 kappaletta jotka tavalla tai toisella liittyvät minuun. Tässä tulee olemaan työn sarkaa mutta ehkä tästä selvitään, en tiedä. :) Ja koska tänään on 10.09, eli tasalukupäivä, aloitan tänään.

Day 01 – Your favorite song
Day 02 – Your least favorite song
Day 03 – A song that makes you happy
Day 04 – A song that makes you sad
Day 05 – A song that reminds you of someone
Day 06 – A song that reminds of you of somewhere
Day 07 – A song that reminds you of a certain event
Day 08 – A song that you know all the words to
Day 09 – A song that you can dance to
Day 10 – A song that makes you fall asleep
Day 11 – A song from your favorite band
Day 12 – A song from a band you hate
Day 13 – A song that is a guilty pleasure
Day 14 – A song that no one would expect you to love
Day 15 – A song that describes you
Day 16 – A song that you used to love but now hate
Day 17 – A song that you hear often on the radio
Day 18 – A song that you wish you heard on the radio
Day 19 – A song from your favorite album
Day 20 – A song that you listen to when you’re angry
Day 21 – A song that you listen to when you’re happy
Day 22 – A song that you listen to when you’re sad
Day 23 – A song that you want to play at your wedding
Day 24 – A song that you want to play at your funeral
Day 25 – A song that makes you laugh
Day 26 – A song that you can play on an instrument
Day 27 – A song that you wish you could play
Day 28 – A song that makes you feel guilty
Day 29 – A song from your childhood
Day 30 – Your favorite song at this time last year

Tyytyväinen.

Tänään olen tyytyväinen itseeni.

Tein punnerrusohjelmasta viikko kolmosen toista päivää koostumuksella 16-14-14-12 ja viimiseen 19 (nämä siis sillä niin kutsutulla miesten tyylillä) ja siihen perään vatsoja sarjalla 19-17-17-15 ja viimiseen 22. Mikäs tässä, olo on varsin mainio, eilen oli selkälihas/leuanveto-päivä. Treeniä treeniä.

Tänään tuli myös juostua se pelottavista pelottavin coopper. Alarajana pidin itelleni semmosta 1800m ja hyvänä olisin jo pitäny 2000m, mut 2150m sieltä sitte tuli ja olisin saanu varmasti enemmän jos olisin alottanu kirin aiemmin. Suorituksen jälkeen oli sellanen olo et paukkuja jäi vielä vaikka kuinka ja paljon. Vaan oon tyytyväinen tähänkin tänään, paremmin meni ku uskalsin odottaa.

138 on STJ.

Ens viikolla tähän aikaan majailen mukavasti Göteborgissa jossain hotellissa, en tiedä vielä missä koska se ei ollu mun päätäntä vallassa.

Huoh.. Nyt väsyttää.

Mieleni...

... Minun tekisi kirjoitella vaikka mitä tänne tänään, mutta töissä ei jaksa eikä mulla oikeastaan ole edes asiaankaan. Perhosparvi mahassa myllertää sellasella vauhdilla ympyrää taas kerran ettei tosikaan. STJ on taas kympin pienempi, 140. Niin ne päivä vaan menee kuin meneekin, vajaa 5kk enää odottelua.

31.8.2010 illalla tämä tyttö pakenee Ruotsiin. Ei malttais oottaa. Ei malttais myöskään oottaa et koska saa seuraa ja elämänetsintää tänne kotinurkkiin. ;) Juu, tarkoitan sinua kyllä. x)

Takas sorvin ääreen vaikka päätä särkee ja vituttaa.

Tänään..

Aivan järkyttävän kovaa intoilua palvelukseen lähdöstä ja pohdintaa miks aika ei kulu tämän nopeammin.

9 päivää ja pakenen Ruotsiin.

STJ 144.

Mihin aika kuluu?

Tuntuu kuin vasta eilen olisin kolauttanut postilaatikkoon sen ruskean kirjekuoren jonka oli määrä kuljettaa perille hakupaperini vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Vielä lyhyempi tovi tuntuu olevan siihen päivään kun posti toi kutsun edellä mainittuun tilaisuuteen, silloin ei vielä tiennyt tuleeko lähtö ja jos niin minne ja koska, aamuja odotettavana oli määrä X. Huhtikuun 21.päivästä on aikaa jo paljon, vaikka sekin tuntuu aivan eiliseltä, määräyksen saapuminenkin tuntuu niin tuoreelta asialta. Mihin se aika menee?

Vastahan tässä juhlittiin sitä että enää 180vrk palveluksen alkuun, tänään samainen luku on 144. Ei pysty ymmärtämään että mihin tämä kaikki aika oikein hupenee, tuntuu ettei tässä ole oikeastaan saanut yhtään mitään aikaiseksi. Päivät vaan menee enkä pysy millään ilveellä mukana niiden kulussa. Apua. Jos tämä vauhti jatkuu, on tammikuu nopeammin kuin koskaan ennen. Pian herään siihen todellisuuteen että lähtöön on vain muutama päivä enkä ole millään tasolla valmis, ajatuskin tuosta hiukan hirvittää.

Monena päivänä olen hiljaa mielessäni käynyt läpi sitä miltä tuntuu kun ajaa kohti Niinisaloa. Kuinka monta perhosparvea pitää tappaa ja kuinka monta paniikkipissareissua tehdä matkalla, luku on todennäköisesti todella suuri. Maistuuko ruoka ja tuleeko uni edeltävänä yönä? Näillä unenlahjoilla voitaisiin myös pitää ihmeenä jos en nuku. Mutta aika näyttää ja kaikenlaista tässä vielä ehtii pohtia aikansa kuluksi.

Aikaaaaa.. Sitä on sittenkin aika vähän.

Väliaika.

STJ 150.

Eipä mulla muuta. Jatkakaa!

Elokuussa mennään.

Hei, olen palannut. :)

Monena iltana taas käynyt tuijottamassa tätä blogia, miettinyt että jotain kai pitäisi kirjoittaa, vaan en ole saanut aikaseks yhtään mitään. Ajatukset on kaukana kaukana Suomen rajojen ulkopuolella (tai no ei ihan kaukana kaukana, Ruotsissa tai Saksassa).

Roadtrip Salo-Riihimäki-Kotka-Kouvola-Kuopio-Tampere-Salo on saatu kunnialla päätökseen, tai no ainakin melkein kunnialla jos ei lasketa epäonnistumiseksi auton alle sunnuntaiaamupäivällä juossutta peuralehmää. Noh, vahinkoja sattuu, rautaa saa uutta ja mä olen suunnilleen hengissä ja yhtenä palana. Henkinen hyvinvointi on syystä tai toisesta ollut taas ailahtelevalla kannalla. :D

Kotkan ja Kuopion keikat oli aivan mahtavia. Kotkan keikan jälkeen päästiin poikia jututtamaan Kouvolassa kun törmättiin niihin niiden hotellin pihalla. Kovasti olivat väsyneitä mutta kun näkivät muutaman meistä niin hymyt kuitenkin nousi kasvoille. Pääsin muutaman hetken viettämään rauhassa unelmamieheni kanssa ja tämä olikin kovasti huolissaan siitä saanko minä nukuttua tarpeeksi. Totuushan oli että tuossa vaiheessa takana oli ke-to todella huonot unet ja to-pe ohuet unet hotellihuoneen patjalla. Koko viikonloppuna nukuin ehkä 10h. Ei se menoa haitannut ollenkaan ja Bn huolehdinnasta sain vähän lisää puhtia jatkaa matkaa, varsinainen herrasmies.

Kuvia reissusta (tai siis keikoista) onnekkaimmat näkee mun facebooksivuilta, tänne en jaksa niitä linkittää. :)

Tässä on jopa kaikessa tohinassa päässyt kaikki siviiliaamujen laskemisetkin unohtumaan, nyt kuitenkin oon taas kartalla kun tulin tänne heilumaan. STJ 154. Mukavastihan tuo pienenee kun on reissun päällä eikä aina ehdi ajatella niitä aamuja että koska ne loppuu ja uus vaihe elämässä alkaa. Aika kuluu, paljon tekemistä kiitos.

Töissä puurran vieläkin. Työsopimusta jatkettiin ainakin tälle elokuulle vielä, aika tyytyväinen olis jos sais vielä tämän jälkeen sen syyskuunkin olla vaikka se onki jo aika epätodennäköstä. Mitä lähemmäs joulukuuta sais olla töissä, sitä parempi.. Mut otetaan mitä saadaan ja sit katellaan taas uudestaan.

Sunnuntaina tytöt lähtee Ankkarockiin poikia kattomaan ja syyskuun alussa otetaan Roadtrip 2 = Roadtrip goes abroad eli suunnataan tosta länsirajan läpi Ruotsiin. Kaikkee sitä keksiikin tehdä kun saa tarpeeks hulluja kavereita hommaan mukaan. Tytöt on kyllä ihan parhaita, ilman niitä en jaksais läpi tätä kesää ja näitä koitoksia. Mullehan oli riittäny jo Porin ja Lohjan taistot, mut tytöt houkutteli jo Kotka/Kuopio-reissuun ja nyt sitte Ankkaan ja Ruotsiin. Kummia juttuja ne kaverit saakin tekemään, ei sillä, en kadu.

Mutta.. Jos taas tältä erää kiittäis ja kuittais nää löpinänsä. Palataan astialle!

Reissun päällä.

Jooh, reissulla ollaan sitte. :) Ja kuten huomaatte niin läppäri reissaa mukana, pääasiassa siks et saa kuvia siirrettyä pois kamerasta ja vahdattua et mitä mahtaa kavereille kuulua. :)

Nyt siis istuskellaan Kotkassa, hotellihuoneen lattialla ja kuunnellaan kun reissuseura höpöttelee ties mitä maan ja taivaan välillä. Eilen illalla saavuttiin Kotkaan ja käytiin tarkistamassa toi Meripäiväalue ja Meripäivä Areenan sisäänkäynti et tiedetään et mihin tästä kohta pitäis raahautua. Innolla odotellaan iltaa!
Eilen istuttiin tossa hotellin terassilla parilla ja naurettiin mahamme kipeiks. Kyllä muuten osaa olla sitte mukavaa ku reissussa on lauma saman henkisiä hulluja.

STJ on.. Hmm.. On! Paljon liikaa. :)

Työt Stormilla jatkuu vielä ainakin ens kuun, tästä sovittiin just keskiviikkona pomon kans. Jokanen kuukausi tuolla töissä lähentää tammikuuta ja poistaa stressiä pärjäämisen suhteen. Hyvä tästä vielä tulee! Kesä parhaimmillaan ja talvee odotellessa, onkin eka kerta ku odottelen talvee ihan oikeesti. :)

Yli 2000!

Jep, blogi on jollain ihmeen kaupalla taas kerännyt yli tuhat kävijää lisää. Luulisin että syy blogin pystyssä pysymiseen näin kauan löytyy juurikin tosta laskurista, joku todellisuus kertoo että täälläkin käydään vaikka mulla ei vielä varsinaisesti inttiin liittyviä kuulumisia olekaan. Odottelua vaan. Tää on kyllä historiallisen pitkä ikänen blogi allekirjottaneelta, yleensä saan blogin luotua mutten ikinä saa kirjotettua sinne mitään, saati näytettyä sitä kenellekään. Poikkeus vahvistaa säännön.

Toisaalta, eilen kun kuulin ekat kuulumiset Niinisalon suunnalta niin se iski taas... "Miks aika ei kulu", "eiks me voitais mennä kans jo?"-olotilat saapu paikalle ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Kaks viikkoo, täydet, oon onnistu olemaan ajattelematta palvelukseen astumista. No, tietty aina aamukampaan eksyessä se ajatus putkahtaa päähän mutta muuten ei oikeestaan ollenkaan.

Torstaina sitä sitte lähdetään tienpäälle, kolmen viikon odotus palkitaan kun mazda lähtee tekemään lenkkiä Riihimäen kautta ja ottaa sieltä navigaattorin opastamana suunnan kohti Kotkaa. Reissuseura on tyypillisen naisellinen, lähtöön liittyvät mielialat vaihtelee 5-10min välein mennään jo mennään jo-tyyppisestä en mä taidakaan lähtee-tyyppiseen ajatteleuun. Naiset reissussa, lähtö on hankalaa mut mä tiedän et meillä tulee olemaan kivaa. Jos ei minkään muun tähden niin ainakin seura on hyvää, sen voi taata jo valmiiks.

Mut.. Josko sitä taas tekis tänäänkin jotain järkevää.

Täällä taas.

STJ 173, eli tehokkaasti ollaan alle puolessa vuodessa jo. Ja nyt on olemassa kaikki merkit siihen että viiminen puolikaskin menee nopsaan, sen verran on tullu kerättyä menoa loppukesään ja syksyyn (talveenkin).

Tänään puhuttiin töissä esimiehen kanssa mun mahdollisesta jatkamisesta tuolla työpaikalla kuitenkin marraskuun loppuun saakka. Ajatuksena varsin mukava sillä uuden työpaikan ettiminen, tai työttömänä oleminen, ei kauheesti just nyt innostais. Tällä viikolla pitäis selvitä jatkon vielä, ilmoitin toimitusjohtajalle suoraan kun haastatteli menneistä kuukausista että jään oikein mielelläni töihin tuonne (pieni valkonen valhe, sillä hermot on välillä tosi koetuksella).

Jännempää olikin sitten jutella toimitusjohtajan (nainen) kanssa mun tulevaisuuden suunnitelmista. Kysy että millä mielin armeijaan ja totesin että tällä hetkellä jännittynein ja odottavin mielin. Toivotteli hirveesti tsemppiä ja käski pitää maalaisjärjen mukana kaikessa tekemisessä. Totesi myös että olisi itsekin varmasti lähtenyt armeijaan jos olisi ollut nuorempi kun tuo mahdollisuus tuotiin tarjolle. Käski myös mennä niin pitkälle ku vaan ikinä pääsee. :) Mieltä kohottavaa kuulla esimieheltään tuollasia kommentteja. :)

ReissuTJ 8 ja vaikka esimerkiksi naamakirjassa ilmaisinkin olevani vittuuntunut erään reissuun liittymättömän ihmisen sanomisiin, en anna minkään pilata reissua! Vaikka omistankin koiran, on kai minullakin oikeus elää ja liikkua johonkin ilman koiraakin? Tuskin 3päivää ilman koiraa on heitteillejättö, varsinkaan kun koira on kotona tutussa ja osaavassa huomassa? En käsitä toisten intoa tunkea nokkaansa joka läpeen, oon nuori ja haluan kuitenkin elää vielä.

En malta odottaa reissua, pääsee taas tyttöjen kanssa pulputtamaan ja näkee komeita miehiä lavalla, ehkä pientä flirttiäkin ilmassa. Taidan ottaa kavereiden neuvoista vaarin ja yrittää tehdä yhdelle näistä miehistä selväksi että ihastus ei ole pintapuoleista laatua laisinkaan. Oi, nyt Kotka ja Kuopio, elokuussa toivon mukaan Ankka ja syksyllä sitte Saksa ja talvella Sveitsi! Voiko ihminen enempää enää elää Ja nyt on mentävä kun vielä pääsee vapaasti, ensi vuonna voi olla lähteminen kiven alla.

Joka päivä tulee mietittyä että miten II/10 tytöillä mahtaa mennä, varsinkin Niinisalon suunnan kuulumisia kaipailen kovasti. Toivottavasti tytöistä edes osa pääsee viikonloppuna kertoilemaan kuulumisia ja toivon mukaan kaiki on vielä remmissä mukana!

Odottelua.

Tuskasta tämä roadtripin alun odottelu. Viikon päästä tähän aikaan pitäis olla jo Kotkassa täydessä tutkimustyössä ja portilla. Jännää miten sitä osaakin odottaa ihan tuskassa yhtä viikonloppua, mut kai se toisaalta on ihan ymmärrettävää kun tulossa on ehdottomasti vuoden paras viikonloppu. :D
Joo, Pori-Lohja viikonloppu on myös ollu aivan loistava, varsinkin se Lohjan osuus saa mut vieläkin ihan sekasin päästäni. <3

Mä saan aina slaagin ku käyn Maianin blogissa. Sillä kun on laskurissa päivien lisäks myös tunnit, minuutit ja sekunnit.. Sieltä sen aina näkee et näin se aika vaan kuluu kun kattoo sekuntisekuntisekuntisekunti ja sit alkaa naurattaa.

Onneks on tää kesä ottanu ihan uuden suunnan, ei mee päivät enää tammikuuta ootellessa vaan saan ajan kulumaan muiden asioiden odotteluun. Ens viikolla ohjelmassa toivon mukaan parturia ja shoppailua loppukuun reissua ajatellen, ja syksyllä Saksaan ja jos oikein hyvin menee niin talvella vielä ennen vuoden vaihdetta Sveitsiin. Melkein itku tulee ku tietää et sit tää homma hiljenee jokski aikaa mut ei se koskaan täysin lopu. Mä elän niin täysillä tätä kesää et melkein itteeki pelottaa! Paras kesä moneen moneen vuoteen. :)

En vois muuta ku hehkuttaa omaa onnellista olooni mut en jaksa, ei sitä kukaan muukaan jaksa lukee.

STJ 178, vähenee vähenee. Mitäköhän II/10:n tytöille mahtaa kuulua? Toi helle ei ainakaan pistä kadehtimaan.

STJ 182 eli puolivuotta siviiliaamuja.

Tätä merkintää kirjotellaan taas kerran töistä käsin joten älkää odottako mitään ihmeellisen hienoa. :)
Muutenkin on ollu niin paljon elämää et on tämä blogi jääny täysin taka-alalle roikkuilemaan.

Tänään astuu sitte II/10 palvelukseen, tsemppiä tasapuolisesti kaikille tuoreille alokkaille, perässä tullaan päivä kerrallaan. I/11 siviiliaamut on puolessa vuodessa, puolen vuoden päästä tähän aikaan ollaan toivottavasti jo omassa tuvassa ihmettelemässä et mitenkä tässä näin on päässykään käymään? Jännää.

Mulla on kyllä toi palvelukseen lähtö siirtyny mielessä aika takavasemmalle. Ja syy siihen seuraa seuraavassa kappaleessa.

8.7 Pori, Yyteri ja Yyterin kesäfiilis. 9.7 Lohja, Lohjan rantajamit. Mitä yhteistä on noilla kahdella tapahtumalla? Noh, ensinnäkin minä olin niissä molemmissa, kuten myös The Baseballsin pojat!!! 8.7 pääsin tapaamaan pojat livenä keikan jälkeen ja olin jossain taivaissa, 9.7 sama meno jatku ja olo senkun parani vaan. :) Jo Porissa päätettiin että lähdetään 3 likan porukalla road tripille ja suunnaks valittiin 29.7 Kotka ja 30.7 Kuopio, eli Kotkan meripäivät ja Kuopio Rock ja The Baseballs. Hiton hyvä reissu tiedossa, porukka vaan on kasvanu 4 tässä välissä jo mutta ei se menoo haittaa. :)

Nyt sorvin ääreen taas. Ootteleen et pääsis kotiin ja suunnitteleen reissua!

Aurinko paahtaa ja mä en valita, salaa vaan oon tyytyväinen etten tohon helteeseen lähde p-kautta viettämään (mun tuurilla tammikuus on -30 pakkasta mut sitä ei ajatella nyt!).

Juhannus.

Tosiaan, tänään juhlitaan tuota keskikesän ja valon juhlaa, yötöntä yötä.
Kuten varmaan huomaatte niin tämä menee mulla taas totutun kaavan mukaan, en yksinkertasesti inspiroitunu lähtemään mihinkään tänään. Huomenna sitte lavalle illaks ja siinä on ihan tarpeeks yhdelle viikonlopulle, nyt haluan vaan ladata akkuja kun on pitkästä aikaa pidempi viikonloppu.

SiviiliTJ:kin tossa otti ja sukelsi pienemmälle sataselle ja alkaa nyt ykkösellä. En jaksanu eilen tasasatasella kirjottaa, tänään oli jotenkin todellisempi olo tosta satasten paukkumisesta kun laskurissa loistaa numero 199. Näin ne aamut hupenee, kohta se II/10 sitte suuntaa palvelukseen ja oma siviiliaamut on siinä puolen vuoden pinnassa. Jännää miten sitä välillä aina herää siihen tunteeseen et kääk, kohta on näin ja näin vähän enää, vaikka itellä on vielä niin paljon noita armopäiviä ettei ymmärrä ollenkaan. Voi ite vielä puhua satasista, kun toiset puhuu enää vaan kympeistä. 198 päivää ja tietää et on maailma ihan sekasin.

6kk jouluun, niin ku yks irvinaama tossa totes eilen.

Niin, josko sitä esittelis myös sen mun päivieni ilon täällä blogissa. Eli Unna The German Shepherd! Unna on 23.01.2010 syntynyt käyttölinjanen sakemanninarttu, neito pelkkää tulta ja tappuraa ja kovaa omaa tahtoa. Vaan päivääkään sen kanssa en antais pois. Joku varmaan ensimmäiseks miettii et miten voin jättää inttiin lähtiessä ton vajaan vuoden ikäsen saksanpainajaisen, painajainen jää hoitoon mun veljelle ja uskon että nämä kyllä pärjää. Tiedän et ikävä tulee neitiä, mut kaikesta selvii ja nyt ollaan matkalla kohti unelmaa, sitä ei estä edes neljä tassua, kuono ja häntä.

Tässäpä vielä kuva rinsessasta. Kuva: Krista Lehto

Haihattelua.

Olen nainen.
Ostaisiko joku minulle tälläisen ihanuuden?

Mietteitä.

Tänään on tullut moneen kertaan avattua tämä blogi ja vaan tyynesti tuijoteltua sitä, ilman mitään sen suurempaa. Tuijottelen tätä ja mietin et tuossa sekin on, yksi niistä merkeistä joista tiedän että haaveeni on lähestymässä päivä päivältä.

Se on kumma miten sitä välillä unohtaa koko asian ja sitten toisessa hetkessä suorastaan pelästyy et apua onko tämä nyt ihan oikeasti totta. Monesti huomaan miettiväni et mähän oon lähdössä inttiin ihan oikeasti, eikö niin? Sitten pitää vaan tyynesti kurkata paikkaan jossa säilytän määräystä ja todeta että kyllä, siellä se on enkä ole nähnyt unta sen olemassa olosta. Jännää, välillä tulee nyt jo parvi kaupalla perhosia vatsaan.

Tammikuun alussa kävin siis lääkärin tarkastuksessa ja mikä muukaan kuin A-luokkainen nainen niihin papereihin merkittiin ja lääkäri suositteli palvelukseen. Leijuin lääkärikeskukselta autolle jossa odotti valmiina kirjekuori johon olin jo kotoa lähtiessä kirjoittanut oikean osoitteen ja liimaillut postimerkin. Oli jotenkin hirvittävän jännä hetki kun pudotti sen ison ruskean kirjekuoren keltaiseen postin pömpeliin. Ensimmäinen ajatus mielessä oli se että nyt se ei sitten enää ole minusta kiinni vaan postinkantajan vastuulla että kirje löytää tiensä perille.

Sitten tuli se 1.3 ja siitä päivästä olenkin kirjoittanut omaan päiväkirjaani ummet ja lammet. Ja muutamia (todellakin muutamia) päiviä myöhemmin Varsinais-Suomen aluetoimisto muisti minua kirjeellä ja kutsulla saapua valintatilaisuuteen 21.4.2010 Heikkilän kasarmille.

Voitte muuten uskoa että aika ei kulunut ollenkaan tuossa välissä. Mutta 21.4.2010 olin sitten aamulla matkalla kohti Heikkilää, tällä kertaa ajoin itse, viimeksi tein tuon matkan isä kuskinani. Niin, ei sitä oltu valintatilaisuuteen ensikertaa menossa, olin kai jonkin sortin konkari sillä olin liikkeellä toista kertaa. Tiesin käytännöt ja tiesin miten homma toimii ja minne mennä, kantakorttini oli sitä vanhaa mallia ja sen välistä löytyi myös edellinen palvelukseen astumismääräys ja saatekirje jolla sen silloin palautin. Niitä katsellessa meinasin penkkipaikallani tirauttaa kyyneleen, se oli niin lähellä jo silloin heinäkuussa 2006.

Katselin siinä sitten ympärilleni tuosta shokista selvittyäni ja tunsin itseni aika vanhaksi, keskimäärin paikalla olleet olivat abi-ikäluokkaa ja minä, noh, 22vuotias tuolloin. Mikään ei ollut muuttunut, ei oikeasti mikään muu kuin powerpoint-esityksen päivämäärät. Jopa tilaisuuden vetänyt kapteeni oli sama kuin viisi vuotta aiemmin, meinasi ihan naurattaa.

Tilaisuus meillä käsitti kapteenin luennon, PorPr:n alikersantin ja kokelaan juttutuokion, ruokailun sotkussa, sen jälkeen täpön kokeilua ja siitä suunta lääkärin puheille. Lääkäri oli yllättäen sama kuin vuonna 2005 ja asiaa siinä myös yhdessä naureskeltiinkin, puolsi eteen päin ja sain siirtyä juttelemana toisena haastattelijana toimineen komentajakapteenin kanssa. En täysin nähnyt mitä rukseja herra paperiinsa laitteli, sijoitusta tammikuun erään ei luvannut mutta ei kieltänytkään ja ilmoitti että paikan saan kyllä on eri asia että koska ja minne.

Valintatilaisuus oli minun osaltani ohi puolilta päivin, kun se alkoi aamulla noin yhdeksältä. Moni muu jäi vielä odottamaan ja taisi toisilla mennä aika pitkäänkin iltaan. Tuosta kuitenkin alkoi pitkä ja piinaavaa 7päivän odotus. Määräykset luvattiin postittaa valintatilaisuutta seuranneella viikolla ja 29.4 postikuski lopulta kantoi kotiin kirjeen joka sen tärkeimmän tiedon sisälsi, minut oli hyväksytty ja sijoitettu juuri sinne minne halusin Tykistöprikaatiin Niinisaloon ja lähtö olisi 10.01.2011, voi luoja kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä saakka.

Joku varmasti kysyy että miksi en lähtenyt 2006 heinäkuuss Porin Prikaatiin niin kuin alun alkaen piti. Suurimpana syynä on pettänyt polvi josta lääkäri sanoi ettei se ole pitkään aikaan siinä kunnossa että kestäisi palveluksen aiheuttaman rasituksen. Niitä muita, pienempiäkin syitä löytyy mutta pitänen ne omana tietonani.

Nyt, olen kuitenkin saanut uuden tilaisuuden vuosien katumisen jälkeen ja tästä tulen pitämään kiinni, loppuun saakka!

209! Pian paukkuu sataset, pian lähtee II/10 palvelukseen ja pian me ollaan seuraavat!

Huomenta!

Pää täynnä räkää ja kohta töihin.

Sen vaan aattelin ääneen ihmetellä kun toi kävijälaskuri hutkii jo toisella tonnilla!?! Miten voi olla tällee? Kuka täällä käy, joku täällä käy?

Sit töihin, täysin vailla motivaatioo!

STJ 210.

Hui ui. Kymmenen aamua ja vaihdetaan jo hiljalleen satalukua. Ei voi sanoo ku et todella jännät fiilikset, II/10 astuu palvelukseen vajaan kuukauden päästä ja sitte sitä ollaankin jo seuraavina jonossa.

Arkeen ei oikeestaan mitään uutta, töissä menee kohtuu kivasti (tänään kylläkin kuulin ettei työt jatkuiskaan enää elokuun jälkeen) ja tylsästi sekasin. Kotona oottaa joka päivä melko hellyyden kipee saksanpainajainen, tyttö alkaa jo oikeesti muistuttaa ihan rotunsa edustajaa kasvattajan joskus mainitseman pinserin sijasta.

Ei oo mitenkään hirmu kesänen fiilis kun vettä on tullu taas muutaman päivän putkeen. No, joskos se tuosta taas kirkastuis ja tulis vähän lämpösempääkin, vaikka edes juhannukseks jos ei muuten. Sikäli kun se juhannuskaan on mitenkään hirmu hilpee juhla tänä vuonna, suunnitelmia kun ei oo, ei ainakaan mitään mikä olis lyöty lukkoon.

Muutaman asuntohakemuksen tein tänään pitkästä aikaa, josko nyt sitte tärppäis.

Mutta, nyt TJ-lukuja miettimästä ja peiton alla unta yrittämään, tänään on valitettavasti vasta maanantai.

BTW, Maianille kiitos tuosta hienosta allekirjotuksesta! Girl, you rock!!

4.6.

Ajattelin vaan tulla toivottamaan kaikille hyvää Lippujuhlapäivää ja Marskin syntymäpäivää! Niin mielelläni olisin Kotkassa nyt, mutta töissä pitää mädäntyä. Illalla sitten 19.20 virittäydytään television eteen katsomaan se paraati sieltä kun ei paikan päälle päässy.

Ehkä vielä joskus sitä on itsekin mukana moisissa huminoissa. 220!

Sini

Kesäkuuuuuuu.

Ittensä tuntee aika ajoin aika vanhaks.
Pikkuveli siirtyy yläasteelle, vastahan se oli sellanen vaahtosammutin ja kohta jo rippikouluiässä. Jäiks!! Missä vaiheessa mun pikkuveljestä tuli nuori mies? Pikkusisko tulee hyvää vauhtia perässä, onneks kuitenkin pysyvät molemmat perässä. Iässä eivät siskoo kii saa vaikka toinen jo pituudessa ohittikin. :D

Kesä ja työt.. Siinä se on se mun tän vuoden yhtälö kesälle. Ei oo tarjolla muutakaan tällä kertaa, noitten festareiden lisäks.

Niin, se kuva tosta letistä tulee tässä.















Sini

223.

Toukokuu meni, kesäkuu tuli. Näin ne kuukaudet vaan mennä vierii eteenpäin, väistämättä tuli kesäkin. :) Hyvä näin siis, mulla ei oo yhtään mitään kesää vastaan!

Eilen tuli tilipäivän kunniaks käytyä vähän parturoitavana, letti kesytettiin normaaliin mittaansa ja vielä annoin periks ja värjättiinkin samaan syssyyn. (Laitan kuvan sitten ku oon kotona koneella) Seuraavaks lähdetään jo sille linjalle et kasvattelen pois noi värit ja muuntaudun luonnolliseks maantienharmaaks itsekseni. En oo sitäkään ollu sitte 2007 kesän jälkeen, et kai sekin hyvää vaan tekee, en tiiä.

Aamut vähenee, 23 aamua ja on enää 200. Sit heinäkuun alussa voikin sanoo et on enää puolvuotta ja et hei me ollaan seuraavat ku lähtee. Tää ajatuskuvio lainattuna yhdeltä kanssasisarelta! Tuli kyllä jatkojalostettua sitä sitten vielä eteenpäin ajatusleikillä "entäs sitte jouluna?" ja "mieti kuin vähän on vuodenvaihteessa!". Ai vitsit, aika kuluu kuitenkin vaikkei se aina siltä tuntuiskaan.

8.7 meen Yyteriin Kesäfiilisteleen, kattoon The Baseballsia ja 9.7 Lohjalle Rantajamitteleen, taas The Baseballsia. Josko tuosta jatkais pari päivää palkatonta vapaata viikonlopun perään, kai jokanen vähän lomaa ansaitsee?

Kesällä tekis mieli tehdä visiitti Parolaan, panssarimuseoon ja muutenkin tolle suunnalle taas. Rakastan tota aluetta kaikkinensa. Saas nähdä, menossa varmasti jos vaan seuraa saan!

Nyt sitte sinne sorvin ääreen. Olo on ku vammasella ku on laastari keskellä kämmentä. Iski koiran kaulapannan lukon kämmeneen eilen ja tietty se vähän tulehtu. Eilen oltiinkin likan kans jäljellä ja ihan pätevästi se ajo, vaikka vähän oli virtaa liikaa ja keskittyminen hakoteillä. :)

Jaha, posti toi laatikoita, nyt kattomaan et kenelle tuli paketit ja sitte töihin.
Ehtoolla sitte sitä kuvaa uudesta tummasta lookista!

Sini

231.

Mä vanhenin taas tänään. Alkaa jo oleen noita vuosia ihan kivasti jonossa, jokohan sitä vois vaan aina sanoo et oon 20.
Ei ollu hippoja viikonloppuna, eikä oo tulevanakaan. Töissä vietin tämänkin juhlapäivän, samoin tais mennä viime vuonnakin. Ei ollu kovin kummosta juhlan tuntua näissä synttäreissä, mut ehkä joskus vielä.

Sain mä sentään ilosia uutisia tänään, jos se vaikka vähän laskettas juhlahumuks. :)
Ja punnerrussettiäni jatkoin reippaasti.

Nyt untenmaille et jaksaa huomenna painaa pitkän päivän töissä.

Sini

Helatorstai.

Lepposa ja tarpeeseen tullu vapaapäivä ja aivan ihana kesäinen keli.
Mitä muuta sitä sitte voiskaan toivoa?

Vietettiin Unna-neidin kanssa päivä pihalla. Unna suhas ja häsläs ja minä nautiskelin musiikista, siideristä ja auringonpaisteesta satunnaisesti dataillen ja siinä samalla tapahtui myös tämä blogin ulkoasun muutos vähän omaa silmää enemmän miellyttäväksi.

Huomenna taas töihin, ei yhtään nappais vaan olisin halunnu pitkän viikonlopun. Mut, aina ei voi voittaa ja pitää mennä taas vahtimaan poikien tekemisiä ja tekemättömyyksiä. Eli nyt nukkumaan päin.

Sini

Aurinko paistaa ja lämmittää.

Hei taas muutaman päivän tauon jälkeen!

Semmonen vahinko tuolla ulkona tuntuis käyvän et oikeesti aurinkokin lämmittelee. Ja missä olen minä, sisällä hallissa ja työnteoksi kutsuvat tätä taas. Hermot on kireellä ja vain yhdestä syystä, onneks noi myymälänpojat käy välillä moikkaamassa ja naurattamassa niin jaksan mäkin olla tappamatta ihmisiä. Miten yks ihminen voikaan ottaa niin paljon päähän et työmotivaatio laskee pakkaselle melkein koko tiimillä, esimies mukaan lukien.

Päivät tuntuu kuluvan nykyään niin hitaasti, menevät pentele eteenpäin vaan päivä kerrallaan. ;) Kuntoilurumba on täydessä vauhdissa ja osottaakin toimimisen merkkejä päivä päivältä enemmän. Ehkä mä yllätän itteni ja oon kesäkunnossa jo tänä kesänä sen 2050 vuoden sijasta.

Huomenna on helatorstai, todella tarpeeseen tuleva katkasu tälle viikolle ei voi muuta sanoo. Tulee niin tarpeeseen ja saan viettää aikaa Unna-neidin kanssa oikein kunnolla taas, vaikka just tietty viikonloppuna sitäkin tehtiin.
Mietin kovasti et jaksanko huomenna lähtee ompelemaan porukoille vai jäänkö kotiin kellimään, tavallaan mieli polttais myös Turkuun viettämään vapaapäivää mut en sitte tiedä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

Töissä kummallisen hiljanen päivä. Tilauksia ei kuulu ei näy missään ja myymälässäkin näyttäs olevan aika hiljanen meininki ja kello hutkii jo yli yhtä iltapäivällä.

Oon monena yönä nähny jotain inttiin liittyviä unia. Ja joka päivä ku ajelen Turun linja-autoaseman ohi niin tulee joku kummallinen lämmin tunne. Muistaa kun sieltä on joskus kerran jos toisenkin hakenut kurkkusalaattipukusta miestä, tietty myös vienytkin sinne.. Mulle kai on jotenkin linja-autoasemista ja kurkkupuvuista ehdollistunu joku paketti, ite meinasin kyllä kulkee omalla autolla jo ihan helppouden vuoks. Ja kun on se auto niin käytän sitä..

On aamuja. On turhia aamuja ja on niitä aamuja joita ei pitäisi ollakaan. On aamuja joita odottaa ja on aamuja joista on tunne ettei ne ikinä tulekaan.

Sini

249.

Vatsalihakset krampissa istun taas töissä, normimeno normimeno.

Eilen tuli vietettyä kiva päivä kaikin puolin; vähän lyhyempi setti töissä (3h) ja sen jälkeen suhauttelua ristiin rastiin aluetta Turku-Salo-Lieto. Onneks on toi auto, ilman olisin jo aivan hukassa. Näin pitkästä aikaa rakkaimman ystävän ja ensimmäistä kertaa hänen 2vkon ikäisen tyttärensä, aivan hurmaava pieni tyttö.. Niin hurmaava kuin tuon ikäinen vain voi olla minun silmissäni. :D

Eilisilta menikin sitten lenkillä (pyöräillen tällä kertaa) ja lihaskuntoharjotteita puuhaillen. Taulukoin siis vappuviikonloppuna tavotteet ja niihin tähtäilen tässä kaikessa rauhassa, samalla alotin taas sen 100 punnerrukseen tähtäävän ohjelman. Monettakohan kertaa mahdan sen alottaa alusta, toivottavasti tällä kertaa ei lopu kesken heti ekan viikon jälkeen.

Päivät kuluu, merkkailin, tyhmä ku oon, puhelimeen TJ-päivät aina tasa 50 välein. Tyhmä mikä tyhmä mut onpahan jossain muistissa sekin.

Nyt töihin taas.

Sini

Töissä.

Vappu on ohi ja taas ollaan työn raskaan raadannassa. :) Työpaikalla senkun porukan määrä kasvaa ja mun hommat siinä samalla hitusen aina kevenee, ens viikolla sitte pitäis kai olla jollain tasolla vastuussa jo koko systeemistä. Jäiks. :D

Näin viime yönä melkosen painajaisen, tavallaan liittyen inttiinkin. Olivat sitten kaverit ottanee ja järkännee mulle läksiäishipat. Ei siinä, kivaa tais olla siltikin mutten ihan oo tollasten ylläreiden ystävä. Liekö tässä taas joku trauma taustalla jostain ylläreistä kun en oikein unessakaan asiasta innostunu. Synttäreihin tasan kolme viikkoo, voi olla sillonkin aika hiljasta.

Aamut ne vähenee hitaasti mutta varmasti, muuta ei voi ku odotella vaan.
Asetin itelleni viikonloppuna kuntoilutavotteet, petrattavaa ei oikeestaan ees ollu jos niihin tuloksiin tähtään mitä katoin itelleni. Koittamalla jäi parantimista enää 1-5 suoritusta testistä riippuen. Jännää miten sitä tekeekin mieli tehdä kaikkee tämmöstä kun on joku tavote mihin tavottaa tekemisensä.

Matkakuumekin iski. Jos sitä syksyllä vielä johonkin reissuun pääsis pikaseen. Ja omaan kotiin on kamala hinku myös, eiköhän ne asiat tästä vielä järjesty parhain päin.

Nyt takas sorvin ääreen taas.

Sini

254.

On siinä vielä jokunen siviiliaamu jonossa. Noh, aikanaan nekin vielä loppuu.

Tänään on vapun päivä, 1.5.2010, toukokuun ensimmäinen päivä. Mitäs muuta tästä päivästä sitte vielä, eipä kai mitään erikoisempaa.
Eilen oli siis kaikella järjellä vapunaatto. Meni mulla aika rauhallisesti, pääsin klo 16.30 pois töistä heti työpaikan simojen ja munkkien loputtua. Sit vaan tottistelin kotona Unnan kans, saunoin ja otin yhden oluen ja sen jälkeen meninkin jo nukkumaan. Se alkaa toi ikä painaa ku ei jaksa enää. x)
Haaveilin kyl tänään meneväni johonkin mut toi keli (sataa/eisada) karisti kyllä senkin haaveen puseron reunasta.

Kävinpä pyöräilemässä kuitenkin aikani kuluks.. Ensin puol matkaa vastatuuleen ja sit toinen puolikas just lanattua, todella pehmeetä/kivistä/juurakkoista tietä pitkin. Menipä se maasto-osuus siinä sitte samalla. Jos illalla vielä harrastelis kuntopiirin jos ei saunaseuraa tai muuta satu saapumaan paikalle, eikä satu koska en oo jaksanu ketään pyytää käymään tänään.

Yksinäisyys, niin kiduttavaa ja silti niin nautinnollista. Taidan tänään vaan loikoilla sohvalla hiljasuudessa, kuunnella sitä hiljasuutta.

Sini

Jes!

Eli lyhyestä virsi kaunis, se kauan kaivattu kuori tuli sitten tänään!!
Kaikki meni just niin ku pitikin eli tätä tyttöä kutsuu Niinisalo ja tykistöprikaati tammikuussa 2011!

Olo on aika uskomaton, tärinä ja vapina ei meinaa nyt loppua millään. On sen verran uskomaton olo just nyt!

Sini

Odottelua.

Ei eilen. Ei tänään. Voi paskat jos se ei tuu ollenkaan. Sitte alkaa kyllä olla aikalailla rajat vastassa ja leikki hommasta kaukana.

Sini

Normipäivä.

Tänään ihan normaali perjantai. Pakko vaan kirjotella kun tuntuu et ajatukset jäi töihin ja työasiat kiertää karusellilla ympyrää korvien välissä.
Oli sellasen perjantai 13.päivän tuntunen fiilis tänään töissä kun oikeesti mikään ei toiminu ja kaiken kukkuraks sain tietää jääväni vastuuseen isosta osasta töitä yksin kun työkaveri menee leikkaukseen ja sen jälkeen jää pitkälle sairaslomalle.. Melkosen stressin täräytti sitte päälle samantien, onneks tuohon aikaa vielä pari viikkoo, ehtii ajatuksenakin tottua siihen ja vielä vähän kattomaan niitä tärkeimpiä juttuja.
Selviän kyllä, ihan varmasti.

Päivät ei kulu, ens viikko ei tunnu olevan ollenkaan lähempänä ku eilen. Miten sitä aika kuluu niin tuskasen hitaasti aina kun on jotain odotettavaa? Varsinkin kun tätä on odottanu jo monta monta vuotta niin ei meinaa enää malttaa ollenkaan. Noh, viikonlopun yli kun pääsee ni toivottavasti helpottaa, kun vaan sais sen viikonlopun kulumaankin. Vaikka töistä urputinkin, mut siellä kuitenkin aika kuluu nopeemmin ku kotona.

Sini

Valintatilaisuus

Joop, semmonen oli sitten tänään tuolla Turussa, Heikkilän kasarmilla.
Tsempalot oli totutun laiset (siis muistelen tuota vuotta 2005 kun siellä viimeks kävin näyttäytymässä). Hommat alotettiin 0900 ja mä pääsin ovesta pihalle ja vapauteen vähän jälkeen klo 12, eli aikas nopeesti oli ohi se homma. Ja tohon kolmeen tuntiin sisälty tosiaan luentoo, keskustelua, ruokailu, lääkärin tarkastus ja haastattelu.

Yhtään fiksumpi en ole tänään palveluspaikasta enkä ajasta ku eilenkään. Ens viikolla pitäis tulla sitte tornikuori mikä kertoo asiasta enemmän, sitä siis odotellessa.. Tää on tätä, ainaista odottamista vaan.. Toivotaan toivotaan et olis se Niinisalo ja I/2011. Sitä odotellessa ollaan ku tulisilla hiilillä, muuta ei voi.

Sini

Blogin alottelua.

Lienee kai aika munkin alotella aiheesta oma blogi. Ensimmäinen kirjotus on näköjään suunniteltu hankalaks kun samalla sylissä nukkuu minisakemanni, mutta, ei anneta sen häiritä tekemistä. Pääasialliset fiilikset palveluksesta ja sen odottamisesta menee suoraan päiväkirjaan josta ne tuodaan tänne harkiten.

Valintatilaisuus on kohdalla 21.4, eli ihan muutaman päivän päästä. Jännityksellä odotan sitä tälläkin kertaa, voisin kai sanoa olevani jonkun sortin konkari jo tuossa asiassa kun tämä on mulle toinen kerta valintatilaisuudessa (edellinen oli 2005 keväällä). Kirjottelen sitte tuonne toisaalle että miten tähän pisteeseen ollaan tultu ja kuinka kauan tätä on oikeesti odotettu.

Tammikuussa, hyvissä ajoin, laitoin paperit tonne Turun aluetoimistoon. Komee A on paperissa ja toivomuksena palveluspaikaks ja eräks on ensimmäiseks laitettu Niinisalon Tykistöprikaati ja tammikuu 2011. Keskiviikkona ollaan sitte viisaampia asian tiimoilta, jännittää hiukan jostain syystä.

Sini