101 dalmatialaista.

Juu'u. Sata ja yksi on dalmatialaisia, sitä en tiedä montako pilkkua niissä on yhteensä jos kaikki laskee, varmaan monta. Huomenna edessä yks paljon odotettu etappi, sata! Tänään kävin ostamassa ekat urheiluliivit, maanantaina tiedän mistä käyn ostamassa vielä toisen merkkiset toiset. Eiköhän sitä kaksilla jo alkuun pääse, lisää voi aina hommata jos näyttää siltä et kahdet ei riitä. Kaksilla alkuun sitte vaan.

Tahtoo mennä jo. Huomenna sata, miltä se sit tuntuukaan kun ei oo enää kolmee numeroo jonossa?

Ei oo mitään tiettyä kappaletta mitä kuuntelisin kun oon surullinen. Kai se vaan on niin et musiikki on osa mun jokasta päivää, oli olo sitte mikä tahansa. Mut seuraavan biisin muistot aina hymyilyttää jos on huono päivä, pidän sekä tästä alkuperäisestä versiosta että tästä tehdystä coverista.

Day 22 – A song that you listen to when you’re sad
Owl City - Fireflies