Joulu tulla jolkottaa, tänäkin vuonna.

Jouluun alle viikko. Kohta pitäis suunnistaa bussipysäkille et pääsee yöks nukkumaan omaan punkkaan.
Äärimmäisen mielialaa kohottavaa lähtee tänään varuskuntaan ja tulla huomenna taas kotiin. Ei sillä, ei kai pitäis itkee kun saa olla jouluna paljon kotona, mut ketuttaa tuo silti aika lujaa.

Nyt heittämään rytkyt niskaan ja sitte autoon. Mukaan ei lähde tänään mitään.
Täydet kympit, yksi sormi. TJ 19!!!

Näkemiin.

27 aamua jouluun.

Oi voi, kohta on jo joulu!!! :D Mikäs sen mukavampaa? Noh, pikkusen joulunodottelun fiilistä laskee toi äärimmäisen kurja keli. Nyt on marraskuun 27.päivä ja ulkona on +5astetta lämmintä ja tulee vettä.. Ei mitään, joululauluja voi aina kuunnella.

Tosiaan, selvisin kahden viikon Rovasta jälleen kerran voittajana kotiin. Toivottavasti ihan heti ei tarvii lähtee uudestaan sinne päin. Nyt riittäis meinaan taas hetkeks tuo Rovan porojen laskenta, niitä kun siellä selkeesti riittää. Vaikkakin positiiviseks asiaks Rovalla voi laskea sen että sinne tuli luntakin ja keli oli pakkasella. Ei siis ollenkaan niin märkää. :)

Viikon kerkesin taas viettää kassuelämää tässä välissä, huomenna kun on taas kerran lähtö metsään päin. Aamusta suunta Pohjankankaalle telttailemaan ja sen jälkeen alkaa viiminen paikallaolovuoro. Elipä, vietän Itsenäisyyspäivää varuskunnassa, muu jaos on lomilla sen aikaa. :) Ohjelma tuskin paljon poikkeaa siitä mikä olisi kotona. x) Senpä näkee sitten.

Niin, tänään tuo TJ-laskuri väittää 40 aamua. :) Huomenna luku alkaa jo niinkin pienellä numerolla ku kolmosella! Taaksepäin ajateltuna tää aika on menny älyttömän äkkiä ja edessä on pitkiä lomien käyttöjä, olen joulunkin kotona!!! Käytiin perjantaina ampumassa kotiuttamisATT, ja mikäs sen parempi paikka olis ampua ensimmäinen kiitettävä ku tämä? Eli 11/12 oli taulussa, tuli blingiä takkiin ja kuntosuuslomavuorokausi käytettäväksi ennen joulua. Minä tykkään.

Nyt vähän karjalanpaistia nassuun, sen jälkeen saunaan ja sit taas hiljalleen suuntailua Niinisaloon päin.

Ratiritiralla!!! (toivottavasti jossain vaiheessa ennen joulua saadaan lunta!)

Ei enää..

..ikävä lokakuu. :) Nyt on vaan yhtä syksysen harmaa marraskuu menossa.

Kolmen vartin päästä pitäis olla matkalla kohti Parkanon rautatieasemaa. Sieltä alkaa vähän vajaa kahden viikon matka Rovajärven ihmeelliseen maailmaan, minä ja kaksi tykkimiestä. Saas nähdä montako bingoa tulee porobingossa tällä kertaa. Ah, Rova.

Mielenkiinnolla odotan myös viikonloppua Rovan jälkeen, se saattaa taas olla vähän erilainen viikonloppu ku normaalisti. :)

Noh, nyt pitää ruveta valmistautuun lähtöön. Etsin kiinnostuskiikareitani edelleen, mut eiköhän ne sieltä löydy sitten kun sen aika on. Kahden yön valvominen sääasemalla näkyy myös aika hyvin yleisestä olemuksesta. Mukavasti kuitenkin jaksoin lähtee toisen alikin kanssa käymään kävelyllä vielä ennen lähtöä, paljon juttua asiasta ja asian vierestä.. Oikein virkistävää saada vaan höpöttää.

Edelleen ikävä lokakuu. Väläyksinä mieleen tulee joulu ja niinä hetkinä mielikin tuntuu jotenkin kevyemmältä, muuten sitten taas maailma mataa mukavan harmaana eteenpäin. Harmaaksi se on muuten taittunut toi syksykin taas, vettä tulee vähän väliä ja tuuli repii puista ne loputkin lehdet. Kotiin kun menee käymään niin puolet pelloista jäi muokkaamatta kun vettä tuli liikaa, ei kannattanu lähtee tappelemaan.

Ala- ja yläkerrasta kuuluu huuto. Ylhäällä alotellaan iltavahvuuden laskentaa käytävällä, tai ainakin sellasen päätelmän oon tosta joka iltasesta ravaamisesta muodostanu. Alhaalla taas menossa sama operaatio mutta tupiin suoritettuna. Ja me sitten tässä välissä suoritettiin tuville ilman älytöntä huutoo ja ilmoteltiin tärkeimmät lukemat.

Päätä tunkee vähän särkemään ja silmiä vielä enemmän. :) Heräsin viime yönä luotausryhmän kanssa 03.40 luotaamaan säätä ja oon siitä saakka ollu hereillä. Rehellisesti on pakko sanoo et muutamia kertoja on tehny mieli mennä nukkumaan toinen toistaan ihmeellisempiin paikkoihin, kaikissa paikoissa yhteisenä tekijänä on ollu kuitenkin se että ne on sateen ja tuulen pitäviä. x)

Iltapalalla oli tänään rieskaa ja suklaavanukkaita. Ja niin ku yks vieraan patterin tykkimies asian totes "iltapala on varusmiehen vaarallisin palvelus", toinen siitä vierestä kysymään et "kuin ni?" ja vastaus kuulu että "no siks.. kun ovet aukee niin tää koko lauma nälkiintyneitä rynnii ovesta sisään ja siinä heikoimmat jää jalkoihin." Olihan se, aika hyvän kuulonen perustelu kyllä tuolle vaarallisimmalla palvelukselle, nauratti vaan.

Ens viikolla kutsuu harjotus Pohjankankaan suunnassa. Tulee vähän erilainen reissu ja uusia asioita on itekin tullu opeteltua harjotusta varten tällä viikolla; lähinnä kaluston suhteen siis uutta asiaa. Mukavaahan se on kun pääsee oppimaan uutta asiaa vielä tässä vaiheessa palvelusta. Kuluu päivätkin mukavasti kun näprää ja häärää

Rovakin kutsuu mua vielä tämän vuoden aikana, marraskuun alussa. Kaikkee sitä, luulin ettei sinne tuu toista reissua, mut luulinpa väärin ja niin sitä lähdetään! Ihan hyvin mielin odotan reissua vaikka se tietääkin tuplaginestä ja todennäkösesti runkkuvelviä siihen perään.. Mut sit sen jälkeen ei enää oliskaan ku yks sääpäivystys. :) Nooooo, ei auta laskee asioita niin kauas vielä.. Mitä nyt tuota joulua oottelen jo aika hyvin mielin, on semmonen tietynlainen joulufiilis jossain tuolla sielun sopukoissa.

Mut nyt tämä yksilö suuntaa peiton alle, silmiä kirvelee jo sen verran tukevasti.

Pöö.

Ikävä lokakuu..

Laulo muistaakseni Hausmylly joskus. :)

Sitte ihan toinen bändi, muuta asiaa mulla ei tänään ole ku tämä vaan. ;)
Eppu Normaali - Vuonna '85

...

Jos kertoisin yksinäisyydestä, ymmärtäisitkö sinäkään? Et, pätevänä vain sanoisit että tiedän miltä sinusta tuntuu. Voisitko lopettaa valehtelemisen, koska sinä et tiedä miltä minusta tuntuu sillä yksinäisyys on henkilökohtainen tunne.

Joulua odotellessa. Ehkäpä se muuttaa taas jotain.

Nyt se sitten on todellakin syksy.

Ulkona on pimeetä, märkää, kylmääkin paikoitellen. Talvi lähestyy ja kohta sen voi jo melkein maistaa, vai voiko ilmassa maistua eri makuja? Hmmm..

Allekirjoittanut on kipeä. Pikkukuumeessa kun ei ole aikoihin enää kunnon lämpö noussut, tänään todettiin poskiontelontulehdus ja eilisestä saakka kirkkaan punasina loistaneet silmät saivat diagnoosikseen tulehduksen myös. Mukavaa kun päivässä menee yskänlääkettä 2-3kertaa, antibiootti 2 kertaa ja silmätipat noin 5kertaa päivässä.

Mulla pitäis kai olla huono fiilis tänään, mutta mutta.. Ei sitten vahingossakaan. Ylihuomenna lomille, kotiin omaan rauhaan Unnan kanssa kahdestaan. Jää kyllä viikonlopun menot menemättä melkein kun on toi kuuri, mutta ei anneta sen häiritä. Joskus voikin olla parempi viettää aikaa kotona sen tärkeimpänsä kanssa. Ens viikonloppuna sitten ehkäpä jotain ihan muuta, jossain ihan muualla.

Nyt vielä yhdet silmätipat tänään ja sen jälkeen tyytyväisin mielin kohti huomista. Jos jo vaikka sais nukuttuakin kun on noi lääkkeet melkein kohdillaan. x)

Ja sitte vielä tämmönen pikku yksityiskohta.. x)

Syksy tulee.

Vastahan sitä juhli että kesä tulee, nyt on jo syksy ja kohta talvi. Ei tämä ole ollenkaan mukavaa. Ainoa hyvä asia siinä että tulee syksy on se että pian on joulu ja joulu on ihan parasta aikaa. Joulu joulu joulu. <3

Tuli tänään vilkaistua omaa päiväkirjaa, sitä opusta jonka täyttämistä piti harrastaa päivittäin, tai ainakin muutaman kerran viikossa. Alkoi ihan naurattaa oma aktiivisuus päiväkirjan kirjoittelun suhteen; ei ensimmäistäkään merkintää p-kauden ajalta. Hienoa, hyvinhän se taas meni eikö. Onnekseni voin todeta etten ole blogini kanssa kuitenkaan ollut yhtä laiskalla tuulella, sainhan sentään muutaman merkinnän raavittua kasaan tavalla tai toisella.

Mitäpä nyt sitten maailmassa taivaankannen alla. Aliupseeri- ja miehistökurssit ovat täydessä vauhdissa ja itse söhin ja sohin mukana jälkimmäisen päivätoiminnoissa sen mukaan mitä ehdin ja pystyn. Tulevana viikonloppuna vietän ensimmäisen viikonlopun maasääasemalla sääpäivystyksessä, tämä viikko ennen tuota suurta spektaakkelin omaista tapahtumaa menee b-ajolupakurssin puitteissa. B-ajolupa, tänään aloiteltiin ja perjantaina lopetellaan ja toivottavasti siinä välissä on tullut vakuutettua ajolupia myöntävä taho siitä että osaan ainakin noin suunnilleen ajaa henkilöautoa. Jännää jännää..

Nyt jos sitä vaikka turisisi vielä hetken kaverin kanssa ja sen jälkeen painelisi suoraa tietä peiton alle. Viime yön unet jäi todella huonoiksi joten on ihan tervetullutta yrittää tänä yönä nukkua edes hieman edellisyötä paremmin.

TJ 123.

Näkyy!

On kuin..

..aika lentäisi silloin kun se ei saisi ja muutoin se vain matelee.

Sinänsä, tällä hetkellä aika yleisesti ottaen matelee jos sitä ajattelee eteenpäin. Kun taas katsoo vähän matkaa taaksepäin voi melkein järkyttyä siitä kuinka nopeasti aika on kulunut. Mistäkö sen sitten huomaa? Jatkuvasti on olo että tätä peruskoulutuskautta on käyty vasta muutama viikko, vaikka tosiasiassa kalenteria katsoessa se on jo melkein ohi. Mihin katosi päivät? Missä vaiheessa on kadonnut p-kausi ja mihin kohta katoaa nuo meidän alokkaat? Ensiviikollahan niistä tulee jo tykkimiehiä! Apua! Vastahan ne käveli ensimmäisen kerran portista sisään arkoina ja varovaisina, täysin pahaa aavistamattomina; uuteen ympäristöön, vieraiden ihmisten kanssa jakamaan yhtä huonetta jossa ei ole omaa yksityisyyttä.

Kyllä, muistan vielä kirkkaasti omastakin takaa tuon ajan, silloin oli lunta... Paaaaaaljon lunta ja pakkasta. Ja sitä kohti ollaan taas kerran menossa, ulkona kun voi jo selvästi havaita syksyn lisääntyvät merkit vaikka aurinko välillä päivisin yllättääkin lämmöllään.

Asiaan voisi kai julkeasti todeta että elämä jatkaa kulkuaan, minkään muuttumatta sen kummemmin. Mitä tapahtuu itselle kun p-kausi lopulta päättyy? En tiedä. Mitä tapahtuu näille alokkaille kun p-kausi päättyy? Osa jatkaa aliupseerikursseille, osa miehistökursseille.. Aika senkin kertoo, mihin itse tulee päätymään. Mutta varmaa on se että p-kausi tulee pian taas tiensä päähän ja sen jälkeen uudet tuulet puhaltaa aivan varmasti. Mistä suunnasta, se selvinnee aikanaan. Jännityksellä odotan seuraavaa tuulen puuskaa mikä antaa vauhtia seuraavaan jaksoon valtion vihreissä.

Paljon on jo tullut kyselyitä että mitäpä sitten kun aamut vihreissä loppuu. Vastaan aina samaa, en ole vielä miettinyt ja vaikka olisinkin en ole siitä velvollinen kenellekään kertomaan. Muistaakseni kuitenkin se on ihan oma asia mistä itseni tulevaisuudessa löydän, vaikka varmasti se ihmisiä hieman aina kiinnostaakin. Ja voiko heitä syyttää, onhan ihminen perusluonteelta hieman utelias eläin. ;) Ja omat sukulaiset aina lajissaan kaikkein uteliainta sorttia. Ah, sukulaiset.. You just gotta love them, that's all.

Mutta tota juu.. Eipä kai mulla kuulumisia olekaan teille päin jaettavaksi tämän enempää. Omat asiat ja ajatukset, ne henkilökohtaset ja erittäin yksityiset, pyörii sen verran tiukasti päässä erinäisten lomilla käytyjen yllättävien keskustelujen takia etten oikein kykene järkevään tekstintuottoon tänään.

Sitten vielä linkki mielenkiintoseen julkaisuun YHTEISLAUKAUS 172, jossa allekirjottaneen kädenjälkenä sääaliupseerikurssin tarina elämästä kurssilla ja matkasta sääaliupseeriksi.

Enjoy. Tämä painelee kohti iltavahvuuslaskentaa.

Ei oo kiire, ei oo hoppu..

.. pitkästä aikaa ginesviikonloppu!

Ja ei se niin paljoo paina missään, ens viikonlopun runkkuvelvi sen puoleen taas vituttaa jo valmiiks hiukan. Lähteäkö kotiin vai ei, siinäpä pulma.

Ensimmäinen viikko alokkaiden kanssa on melkein valmiiksi taputeltu, huomisen päivän päivystysvuoro vielä ja voidaan sanoa että eka viikko on ohi. Melkosta haipakkaa ja menemistä on eka viikko ollu. Paljon on joutunu muistelemaan asioita, miten teen tämän ja miten teen tuon kun kaikki opetettavat asiat on itselle niin luonnollisia ja automaattisia. Noh, hyvin se kai on kuitenkin menny, alkuhämmennyksestä huolimatta.

Ens viikkoo mielenkiinnolla odotellen, tulee siinäkin olemaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Yli puolet takana.

Omituista mutta totta, tänään TJ on 180 mikä tarkottaa et jo yli puolet siitä ajasta mikä palveluksessa kuluu on mennyttä. Mihin hupeni puoli vuotta? Alokkaat, äidin pikku tappajat, saapuu huomenna varuskuntaan ja perjantai meni jo aika tohinalla paikkoja järjestäessä ja muuttaessa tuvasta toiseen pois alokkaiden edestä. :)

II/10 kotiutu perjantaina, kaiken oman säätämisen ja tohinan keskeltä kerkesin kuitenkin senkin tosiasian huomaamaan. Kai sen nyt jollakin tasolla huomaat kun nurkissa pyörii siviilivaatteissa porukkaa enemmän kun laki sallii. :) Sinne ne sitten lähtivät, reserviin, ja minä ja muutama muu perässä lomille viikonlopuks.

Viikonloppu meni kyllä taas sellasessa kuivavitutuksessa ettei mitään tolkkua. Pahaa tekee kyllä nytkin kun edes erehtyy miettimään maailman menoo ja omaa ääretöntä tyhmyyttään. Kivistää ja harmittaa, saas nähdä saanko rauhaa ennen ku olen asian suhteen tehnyt kaiken minkä voin.. Melkein tuntuu et kaikki miettiminen vie puolet ens viikon puhdista pois, puolet siitä on hävinny mikä pitäis mosille suunnata huomisesta eteenpäin.

Taidan mennä pesemään aikani kuluks yhden auton. Illalla takas Niinisaloon!

Kesä maistuu mansikalta. :)

Kerrankin helteet on kohdallaan sillon ku tällä on loma! :D Nyt ei valiteta lämmöstä, nyt nautitaan kesästä! Ainoa joka valittaa kelistä luvan kanssa on Unna, ei taida olla kovin mukavia nämä kelit koko vartalo turkin kanssa. Kylmähuoneessa tuo raasu varmasti haluais asua jos siltä kysyttäis.

Mä en oikein tällä kertaa syty näille tän kesän kesähiteille vaan kaivelen itelleni kesämusaks takuuvarmaa kasarimusiikkia; Modern Talking, A-ha. Näillä pääsee mukavasti alkuun, varsinkin ensin mainitun musiikki on sellasta että väkisinkin hymyilyttää ja jalka naputtaa lattiaa. Takuuvarmaa kasaria. Ja näistä hiteistä -90-luvulla tehdyt popimmat versiot kyllä uppoaa myös, vaikkei alkuperästä yleensä voita mikään.

Modern Talking - Brother Louie

Modern Talking - Brother Louie'98

Eilen meni päivä kävellessä ristiin rastiin Turkua. Käytiin jätskillä, kahvilla ja tuotiin kotiin lähemmäs ruokalautasen kokosia korvapuusteja. :) Edellispäivänä paremman tekemisen puutteessa kaadettiin pihalta mun laskujen mukaan noin 40vuotta vanha kuusi. Kaikkea pientä sitä saa keksittyä ja aikaansa kulutettua. Kohta taas pihalle, matonpesu odottais tekijäänsä. Illaks vois taas viedä jengin Mellilän Rivieralle uimaan ja ottamaan aurinkoo. Huomenna näyttää uhkaavasti siltä että Salo-keikka kutsuu tyttölasta. x) Tuntuu etten tee mitään ja nyt kun pohtii niin kokoajanhan mä olen jossain menossa ja aina tulossa. :)

Nyt pihalle, kattomaan et jäänkö pikkuveljen alle kun se jo ties kuinka monetta tuntia tänään ajaa ympyrää tolla mopollaan. x)

Ja sitte päivän kysymys; Onko ihminen onnellinen tavoitellessaan tavoitettaan, vai saavutettuaan sen?

Teksti nro. 100.

Joku ihmeen Rva Alikersantti.

10 päivää lomaa ja joukossa juhannus. Huomenna mökille, rauhallinen juhannus tiedossa.

Nyt kuorsaavan koiran viereen unille.

Huh hellettä.

Ja lämmintä piisaa, pian pitäis lähtee vaunulle Hirvensaloon päiväks. Odottakaa kun kerään tän mun motivaation lähtee kuumalla autolla (kyllä, siinä on ilmastointi, joku töhö vaan hajotti sen painikkeen että sen sais päälle) tonne kuumuuteen ajelemaan. Unna saa jäädä kotiin vartiohommiin, ei kannata ottaa tohon kuumuuteen toista mukaan ollenkaan.

Viikko Niinisalossa meni yllättävän nopeesti eteenpäin, vaikka helteet saikin ajan tuntumaan jotensakin paljon pidemmältä kuin mitä se oikesti sitten oli. Tällä viikolla jatkettiin kouluttaja koulutusta vähän erilaisilla rasteilla; rk:n purku ja käsittely alko pikkuhiljaa tulla jokaselta korvista ulos kun aiheesta väännettiin rasti 11 kertaa. Noh, jos nyt ei ite muista aseestaan mitään niin sitte menee kyllä ihan oman tyhmyyden piikkiin. Muita rastiaiheita oli tällä viikolla; tervehtiminen, toimistokäyttäytyminen, pj-teltta, punkka ja pinkka.. Ja ne viime viikolta pois jääneet KvKK ja lämpömittarit. :)

Viikolla käytiin myös hiukan siirtämässä sääasemalla tavaraa varastoon, luututtiin lattiat siellä ja muutenkin siistittiin paikkaa. Ja käytiin pelaamassa rantalentopalloo porukalla! Kivaa oli, pisteitä ei laskettu eikä otettu mitenkään hirmu tosissaan, oltiin vaan porukalla.
Viikkoon mahtu myös yks koe jonka tulokseen ainakin allekirjoittanut itse on enemmän kuin tyytyväinen, yllätyin kun sain niinkin hyvän ja kovatasosen tuloksen.

Perjantai meni päivystäjän pöydän takaa maailmaa kurkkien. Porukkaa tuli ja meni ja aina oli joku huutelemassa "päivystäjäääääää".

Ens viikolla.. Maanantaina YlPalvO-koe, suunnistuskilpailut ja kurssijuhla; uintia Ikaalisten kylpylässä ja ruokailu varuskuntakerholla. Tiistaina aikanen lähtö Helsinkiin ja sieltä pois keskiviikkona. Torstaina pari koetta ja perjantain kohdalla on blackout just nyt.

Mut nyt pyykit pihalle, tiskit koneesta ja kohti Turkua ja Hirvensaloo.

Lämpöisin terveisin; laiska blogin kirjoittaja.

Kesäkuu.

Taas on mennyt kuukausi, toukokuu on ohi, kesä täydessä vauhdissa. Heinäkuu lähestyy hiljalleen ja pikku hiljaa alkaa löytyä ote ja tasapaino omaan elämään intin ulkopuolellakin.. Tietynlainen rauhallisuus on taas palannut tähän olemiseen ja elämiseen, miellyttävää.

Toukokuusta kaksi viikkoa kului sitten siellä pohjoisessa, Rovajärvellä tykistön ampumaharjoituksessa. Kesärova, ei ollenkaan kamala kokemus, ei onneksi ollut vielä edes kovin suuria määriä hyttysiä liikenteessä, sen verran alussa siellä vielä kevät oli. Paitsi sitten ne vähätkin hyttyset joita oli, hui hai.. Ikinä en varmaan ole niin suuria hyttysiä missään nähnyt. x) Valtavia suorastaan!

Tuli siellä samalla sitten vastaan tuo vanhentumispäiväkin. Kiitos nyt vielä kouluttajalle, apukouluttajille ja oppilastovereille aamun onnittelulaulusta. Pääsitte kyllä yllättämään ihan täysin, enkä sitten lupauksistani huolimatta tappanut kuitenkaan ketään. :) Loppu siis hyvin ja kaikki hyvin, kenties. :)

Rovan jälkeen vastassa olikin lyhyempi viikko varuskunnassa, itse olin palveluksessa ti-ke. Tiistai kului maasääasemalla synop-sääsanoman parissa harjoitellen ja tutustuen sääaseman toimintaan ja arkeen.. Koko alkuviikon muut olivat pakertaneet kouluttaja koulutus-rastien parissa ja keskiviikkona oli sitten allekirjoittaneen vuoro vetää omat aiheensa. Mistäkö aiheista rasteja pidettiin? Muutama mainittakoon: sanomalaite, viestiperusteet, telamiina, LV217-radio, lämpömittarit, karttaan liittyvät toimenpiteet, M200-luotauskalusto.. Vielä pitäisi olla tulossa rasti ainakin kevyestä konekivääristä, KvKK:sta. :)

Tämän kuun 13.päivä on sitten kurssijuhla, onneksi kyseinen päivä ei ole perjantai. x) Saattaapi olla että allekirjoittanut ottaa tuon illan rauhassa ja katselee vähän muiden menemistä ja tulemista -> edellisen sunnuntaiaamun fiilikset on vielä liian hyvin muistissa. Ei meinaa jaksaa. x) Ilmatieteenlaitoksellekin tehdään pisto vielä tässä kuussa; monipuolista menoa siis tiedossa tälle kuulle.

Juhannuskin on kuulemma tässä kuussa. Mitään en oo suunnitellu, tulee ja tapahtuu jos tapahtuu. En pitäis huonona edes sitä vaihtoehtoa et nukkuisin Unnan kanssa kahdestaan koko juhannuksen. Eniten tässä odotellaan elokuuta, josko silloin sais jotain säpinää omaankin elämäänsä taas..... Paljoa ei tuu toivottua, mut joskus tuntuu et sekin on liikaa.

Nyt ulos aurinkoon kera koiran ja kirjan. Ihanaa kun on lämmintä ja aurinko paistaa! <3

Patalaiska blogin kirjottaja.

Kyl maar, on tullu laiskistuttua tämän kanssa ihan tolkuttomasti. Sitä tulee viikonlopuks kotiin ja istuu tuolille, kurkkaa tänne ja toteaa ettei mulla mitään asiaa ole niin en jaksa kirjottaakaan. Sitte iskee se huono omatuntokin, kirjotin tänne viimeks huhtikuun puolella eikä siinäkään kerrassa intistä mainittu ku sanat AUK1 ja loppuu kohta. Eikö muka muuta tapahdu? x) Eipä kai sitten, ainakaan mitään mistä olisi pakottava tarve kirjottaa jotain.

AUK2 on tosiaan jo lähtenyt käyntiin, jos en ihan väärässä ole niin siitä on takana nyt kaks viikkoa ja niistä se ensimmäinen meni leirillä tykkien jylistessä vieressä. Keli oli mitä ihanin ja porukalla henkikin mainio, mitä nyt välillä piti jonkun sanoa toiselle hiukan tarpeellista terävämmin asioista. Mutta siellä me oltiin ja pölysinä tultiin takasin, arvatenkin sitä pölyä löytyy varusteista vielä ens talvenakin... Ja uuttahan lähdetään hakemaan Rovalta vielä tässä kuussa kun otetaan suunta pohjoseen leireilemään melkein kahdeksi viikoksi. Siellä ne menee tämän synttäritkin, mukavasti leireillen. :) Noh, itseni tuntien ei tiedossa olis kuitenkaan ollu mitään isoja bileitä joten samapa tuo missä sitä vanhenee kun se tapahtuu joka tapauksessa.

Kevät on tullu täydellä voimalla. Koivuissa on jo suhteellisen isot hiirenkorvat ja kylvöhommatkin alkaa selkeesti oleen jo loppupuolella, ainakin mitä on noita isäntiä viikonloppuna kuunnellu niin hyvältä näyttää.

Perjantaina lomille tullessa törmäsin lähikaupassa veteraaniin joka oli rintamalla samassa yksikössä mun ukin kanssa. Lomapuvun nähdessään hän innostui muistelemaan sota-aikoja ja oloja rintamalla, siinä sitä kuunneltiin sitten korvat höröllä kun toinen kristallinkirkkaasti muisteli mitä rintamalla oli tapahtunut; olisin voinu kuunnella miestä tunti tolkulla. Muisti jopa ukin ja kehu että siinä oli sellanen väkivahva kaveri ettei rykmentistä löytyny ku yks samanlainen, et kukaan muu ei lähteny sitä kaapelikelaa vetämään niin kamaliin paikkoihin ku sun isoisäs. Oli mukava kuulla juttuja rintamalta, ukki ei niistä paljoa puhunut koskaan, harmi.

Mut.. Nyt suunta ulos aivan ihanaan auringonpaisteeseen! Unnakin on selkeesti sitä mieltä et nyt on aika lähtee pihalle jahtaamaan kissoja. x)

Jotain aivan muuta.

Johan potkii ku hullu hirvi. Jaa että mikä niin? No, niille jotka on lukenu mun blogia alusta alkaen ni ei tuu yllätyksenä että kerron seuraavaa. Eli potkii ku hullu hirvi ja mikä; no tietenkin The Baseballs'n uus levy Strings 'n' Stripes! Piti eilen raahautua ihan Turkuun saakka että pääsin kauppaan josta oli mahdollista löytää kyseinen levy, ja onni potki tällä kertaa kun Ravattulan Citymarketin hyllyltä tarttu matkaan kaupan viiminen levy!

Ja tää levy on just se piristysruiske mitä mä oon tähän kevääseeni kaivannu ja se tulee enemmän ku kreivin aikaan. Vielä kun joku kertoo mulle keikkapäiviä ni alkaa semmonen elämä taas et oksat pois alta taas kerran; kasaan hullu poppoo, hiukset taakse ja elämä eteen! Mä oon nousukierteessä lopulta!



Intistä.. AUK1 loppuu kohta ja hommat jatkuu. Toukokuulla häämöttää Rova!

Kun vaan..

..olis olemassa joku joka ymmärtäis kuinka yksinäinen mä olen ja kuinka pahalta musta tuntuu. Ei, en avaudu enempää; ajattelin vain kertoa että yksinäisyys syö ihmistä ja sen kunniaksi olen aivan poikki.

En vastaanota olantaputtelua, enkä kaipaa kommentteja missään muodossa. Tämä oli vain toteamus joka piti saada merkittyä ylös siinä toivossa että joskus voisi sanoa tämänkin ajan jääneen taa. Ehkä joskus on vähän vähemmän yksinäinen.

We are up and running again.

Noniin, täällä ollaan taas. Tässä oli selkeästi tälläinen hiljainen tovi ja blogikin lakkasi jostain syystä näkymästä kaikille, mutta tässä sitä ollaan taas ja tarkoituksena on jatkaa kirjoittelua yhtä laiskaan tahtiin kuin aina ennenkin. Mutta en ole suinkaan kadonnut täältä mihinkään jos sitä pelkäsitte. :)

Missäpä sitä nyt mennäänkään, oliko viiminen postaus kenties aiheesta "olen tykkimies"? Ei pysty muistamaan, ei todellakaan pysty, liikaa aikaa. Pitäis varmaan ryhdistäytyä.

Kevät alkaa koittaa tänne Niinisalon nurkillekin. Parhaiten sen huomaa siitä että aamulla saa aikaisin ihailla auringonnousua ja just iltapalalle mennessä nauroin likoille et muistatteko kun ekoilla viikoilla mentiin iltapalalle säkkipimeessä ja nyt paistaa aurinko vielä puol seittämältä. Eikä sillä, on täältä lumikin vähentynyt ihan tosissaan, lippukenttä on aivan täynnä loskaa. Tänään tuli jopa todettua se kuinka erinomaisen vedenpitävät on maiharit, kummallisen hyvin ne vettä pitää hetkellisesti.

Auk:ia takana nyt nelisen viikkoa, ei ihan täyttä neljää vielä ja täällä sitä vielä vaan porkustellaan. :)SääAuk:lla paljon kaikenlaista asiaa, siis monipuolisesti, on tullu tässä kurssin aikana; on näitä sääpuolen omia juttuja ja aika paljon pelataan myös viestikaluston kanssa kun ne kuitenkin on elintärkeä osa sääaseman toimintaa. Päivät kyllä kuluu koulutushaarajuttujen parissa ihan älyttömän nopeesti ja se on ihan mukava homma. Huomenna lähetään maastoon perustamaan sääasemaa ensimmäistä kertaa, saas nähdä mitä siitäkin tulee.. Jännityksellä odotamme huomista.

Ens viikolla meillä onki sitte muistaakseni 3päivän leiri näistä omista jutuista ja sen perään lähdetään 30km koulutushaaramarssille, ja jalkaan laitetaan nuo aina niin ihanat 210cm pitkät intin kakkosneloset. ;) Oi tulis jo kesä ja kärpäset.

Tuli kirjotteluun tauko kun porukka tuli kyselemään kurssipukujuttuja, ajatuskin katkes ihan täysin. x) Se on täällä tämmöstä kun ajatus ei kestä kovin pitkiä aikoja putkessa.

Tänään käytiin uimassa, hölkkäiltiin varuskunnasta Kankaanpään uimahallille, uitiin kilpaa 50m ja sen jälkeen pelattiin vesipalloo. Hitto et se pelaaminen oli oikeesti ihan törkeen hauskaa vaikka ottiki aika hyvin käsien päälle. Ja hyvin mun joukkue pelaskin, pelattiin sotilaspoliisien joukkuetta vastaan ja voitettiin 1-0. Oon pojista aika ylpee, enhän mä siinä kai mitään ihmeitä tehny. x) Paras osuus oli kyllä ehdottomasti Pasikyyti takas varuskuntaan. Siinä sitä muisti miten vuosia sitte ihaillen katto vaunuja ja mietti et voi ku itekin joskus tommoseen pääsis, nyt mä pääsin sitte. :)

Tammikuun 10.päivästä on jo ihan ikuisuus, tai ainakin musta tuntuu siltä joka päivä. Tänäänkin ku tultiin uimasta ja pysähdyttiin portilla aloin miettiä et kuinka paljon mua sillon 10.1.2011 jännitti astua portille sotilaspoliisin eteen ja kuinka luonnollista se kaikki nyt on, ihan ku siinä ei olis mitään kummallista.. Eikä siinä kyllä totta puhuen olekaan, se on ihan arkea ja rutiinia jo kaikin puolin siinä missä puhuttelu-esittely-asiakin on selkärangassa kiinni.

Mutta, nyt tämä suuntaa hetkeks pötköttämään punkalle ennen ku illan puuhailut taas kerran alkaa. Tänä yönä varmasti maistuu unikin, ihan niin ku sen suhteen olis mulla koskaan ongelmia ollukaan. x)

Oppilas kiittää ja kuittaa.

Kotona, aivan ihanaa.

Hei sun heiluvilles! Ollaanpa kotona taas, gines on takana ja onnellinen sakemannineito pötköttää sylissä häiriten kirjottamista suuresti.

Viiminen pari viikkoa on ollu aika jännää aikaa, varsinkin tuo valaloman jälkeen alkanut viikko oli jännääkin jännempi "haaveet kaatuu"-viikko. Mutta kuten huomata saattaa, henkiin jäätiin ja onnellisia ollaan, ehkä hiukan väsyneitäkin.

Monestakaan päivästä ei paljoa jääny mieleen, päiväkirjaakin kirjottelin pitkästä aikaa mutta sekin jäi sinne tupakaappiin taas kerran... Tai no, mä jätin sen sinne kyllä ihan tarkotuksen kanssa. :) Ei oikein tunnu tää kirjottaminen tänään sujuvan mutta yritetään nyt jotain pientä kuitenkin naputella kun viime kertanen merkintä on vaan ilmotus siitä että olen lomilla ja tuore tykkimies. Nyt vois sanoo että olen lomilla ja suhteellisen tuore oppilas.

Viime viikon keskiviikkona oli sitte "haaveet kaatuu"-päivä kun saatiin tietää että kuka menee ja mihinkin. Pakko myöntää että kun muodossa patterin käytävällä seistiin ja odotettiin niin hermostutti ja pelotti ihan älyttömästi, tuntu ihan siltä että siihen mä pyörryn jännityksestä. Ja miltä tuntu sitte sillä hetkellä kun rivin edestä kuuli oman nimensä ja sen "sääaliupseerikurssi"-sanan. Siihenhän mä meinasin pyörtyä enkä todellakaan heti uskonut että oma nimi yhdistettiin aliupseerikurssiin, aivan tolkutonta, mustako muka aliupseeri? APUA!!!

Keskiviikkona meillä oli myös viihdeilta sotilaskodissa ja siellä hääräilin TMTK:n naisedustajana. Illan settiin kuulu koomikko JP Kallion setti, totuttuun tapaan tanssityttöjä Devine Dancers ja illan pääesiintyjänä Hanna Pakarinen. Hanna veti hyvän keikan kyllä vaikka porukka pikku hiljaa valukin takasin yksiköihin keikan vielä ollessa kesken. Pisteet esiintyjälle kun jaksoi kaikesta huolimatta vetää keikan täysillä loppuun.

Torstaina sitte muutettiin patterin sisällä toiseen tupaan ja odoteltiin muista varuskunnista saapuvia kurssilaisia. Perjantaiaamulla saatiin lopulta kiinnittää oppilaan merkki paidan hihaan, ah mikä riemu. Riemulla ei ollut rajaa siinäkään vaiheessa kun päivystäjän pöydältä kuulutettiin saapumaan siihen suuntaan, ensimmäinen ajatus "mitä pahaa mä nyt oon tehny? mikä nakki mulle oikein iskee?". No nakkipa hyvinkin juu, (vara)oppilasesimiehen lätkä kiinnitettiin paidan hihaan ja niin alko viikko sääaliupseerikurssin oppilasesimiehenä.

On pakko myöntää että koko homma, oppilasesimiessysteemi, pelotti ja jännitti ihan älyttömästi. Kaikki mahdottoman uutta ja paljon tehtävää eikä ollenkaan oo kartalla siitä että mitä pitäis tapahtua ja missä ja millon ja apua, pienen lohdun toi se etten vielä ollut saanut vastuuta kurssin vanhimpana... Se vastuu kylläkin iskee kohdalle heti maanantai-illalla kun paluu kasarmille tapahtuu. Jänniä hommia eikä siinä paljon auta muu ku opetella ja oppia, eiköhän sitä henkiin jää.

Muuten olo on tosi väsynyt, mut mukava olla kotona taas. Unna varsinkin tuntuu olevan onnellinen siitä et mä oon taas kotona. Unna on varsinainen murunen ja sitä tässä on gineksen aikana ollu älytön ikävä aika ajoin. Ekaa kertaa taisin männä viikon aikana potea jopa pientä koti-ikävää.

Mut nyt suklaata, sauna ja olutta. Ei se ilta huonosti lopu.

Oppilas

Tykkimies.

Tänään se lopultakin tapahtui.

Niinisalon Tykistöprikaatissa vietettiin I/11-saapumiserän valatilaisuutta pirteässä pakkasessa jota höystettiin vielä napakalla pikku viimalla. Paikalle oli kerääntynyt melkoinen joukko omaisia (allekirjoittaneen mielestä sana läheinen olisi mukavampi) seuraamaan tätä suurta tapahtumaa. Ja suurelta se tuntuikin ja hienolta kun lopulta tiesi olevansa tykkimies. Myönnettävä on että ensin iski metrin halolla kaaliin "mä olen nyt lopulta tykkimies, lopultakin mun haave toteutuu" ja sitte meinas tulla itku. Mahtavaa taistella hyytävässä viimassa kyyneleitä vastaan, onnenkyyneleitä!

Nyt nautitaan VLV+HL ja sen jälkeen palataan Niinisaloon jännittämään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jännittää ihan oikeasti, hermostuttaa ihan älyttömästi.

Muuta kerrottavaa ei sitte tähän hätään olekaan, päälimmäisenä on vaan tää onnen tunne nimityksestä.

Tykkimies

Viikonloppu vapaalla jalalla.

Takana on taas kahden viikon pätkä Niinisalossa, P-kauden toinen gines osu tuohon edelliseen viikonloppuun. Mukava olla kotona taas, oli mukava nukkua omassa sängyssä vaikka viimisen kahden viikon aikana sitä kyllä oppi arvostamaan omaa lämmintä punkkaakin.

Pakkasta on pidelly juu sillee mukavan rapeesti. Mosaleirin viimiselle päivällekin sitä kuulopuheiden mukaan osu mukavat -27astetta. Mosaleirin ihan huippu oli kyllä sen viiminen päivä kaikkine rasteineen; käsikranaatin heittämistä, kertasingolla ampumista ja taisteluammuntoja. Ai että, siinä kiersi veri niin kovaa ettei ehtiny tulla edes kylmä. Käsikranaatin heittäminen kyllä jännitti ihan tosissaan vaikkei se niin vaikeeta ookkaan kun vaan muistaa mitä on opetettu ja pysyy rauhallisena.

Viiminen telttayö oli kyllä melkosta palelemista. Makuupussissa hampaat kolisi yhteen vaikka kamina keskellä telttaa hehkukin kyljistään aivan punasena. Oli jotenkin aivan ihanaa kun lähivartiosta lopulta pääsi telttaan nukkumaan ja herättämään seuraavan kipinä-/lähivartiomiehen. Siinä oli hetken aikaa niin lämmin et ehti jopa makuupussiin nukahtaa mut aamuyöllä se paleleminen alko taas uudestaan ja loppuyö meni koiranunta nähden.
Mosaleiri kesti siis ma-to ja torstai-illalla kun pääsi nukkumaan omaan punkkaan niin tuntupa se hyvältä. Ikinä en olis uskonu et oma punkkakin voi tuntua niin hyvältä.

Sitte perjantaina jatkettiin puuhastelua ja aloteltiin taistelijan tutkinto. Ittee ainakin jännitti koko systeemi ihan älyttömästi ja ensimmäisen rastin suoritettuani totesinkin kokelaalle joka rastin piti että jännittää ihan älyttömästi koko homma. Vastaukseks sain vaan että ei kannata jännittää, otat vaan rauhassa ja keskityt siihen mitä teet, kaikki on sulle jo ennestään ihan tuttua. Oikeessa oli kokelas ja lauantaina totesinkin suorittaneeni onnistuneesti kaikki rastit, yhtään ei tarvinnut uusia ja muutamalta rastilta ropsahti käsittääkseni jopa kiitettävät pisteet.

Uus viikko alkokin sitte hiukan normaalista poikkeavalla miehityksellä. Suurin osa porukasta alotti viikonloppuna voimankäyttökurssin, itse en kuulunut tähän porukkaan koska kapteenin haastattelussa ilmoitin että haluan sääpuolelle ja siellä aliupseerikouluun. Maanantai ja tiistai vietettiinkin voimankäyttöön kuulumattomien kanssa punttisalilla kuntoo kohotellen ja tiistaina oli vielä se mun jännitykseni kohde; johtajatehtävärata. Jännitin rataa ihan älyttömästi mutta kun lopulta ymmärsin olla ottamatta asiaa ihan kuoleman vakavasti niin alkoi sekin sujua ja muutama rasti meni ihan mallikkaastikin (ainakin omasta mielestä).

Loppuviikkoon kuului sitten vielä oppitunteja varusteiden huollosta, vertaisarvioinnista, retkikeittimestä ja sanlasta. Sanlan käyttäminen oli todella mukavaa ja sitä olisi voinut opetella vielä vaikka kuinka ja paljon lisää, tykkäsin ku hullu puurosta ja naureskeltiinkin että ollaan tässä ihan tulevia viestimiehiä parikaapeleidemme kanssa. :)
Vielä hommaan mahtu hiukan lisää liikuntakoulutusta, pari pidempää reipasta kävelylenkkiä joista toisesta sain tuliaiseksi valtavan vesikellon, ja vielä perjantaina kuntopiiriä ja säbää. Oli aivan mahtavaa pelata porukalla säbää, meillä oli mukavaa ja samalla pääsi vähän tutustumaan jätkiin ja luomaan ryhmähenkeä!

Sitte olikin jo aika suunnata lomille päin ja jättää toiset viettämään viikonloppua varuskuntaan. Ens perjantaina on kauan odotettu valapäivä, tulee meistäkin sitten tykkimiehiä ja jää tuo alokkaana oleminen taa.

Muuta en osaa kertoa tähän hätään. Flunssa osottaa taittumisen merkkejä nyt ekaa kertaa 5viikkoon. Ehkä tässä vielä päästään terveiden kerhoon takasin.

Nyt ruokaa ja sitte olutta ja sen jälkeen unta kuulaan. :)

Viikot kuluu.

Neljä viikkoa rallia Niinisalossa takana. Aika menee muuten kohtalaisen nopsasti vaikka välillä pelipaikalla tuntuukin aika vaan jauhavan paikallaan. Tietty tää jo 4viikkoo kestäny yskiminen alkaa pikku hiljaa viedä naisesta mehuja, ei vaan ehdi sairastaa kunnolla, kuumekin nousee hetkeks laskeakseen taas normilukemiin melkein välittömästi. Sairastais jos olis sairas, mut tukkonen vaan ja limaa puskee läpi rööreistä, nastaa.

En oo jaksanu paljoo kirjotella. Ei oo ollu mitään hirmu maailmaa mullistavia tapahtumia, tai jos on olluki ni oon vaahdonnu ne jollekin onnettomalle kaverille tai sukulaiselle ja sitte ne on jo vähemmän hienoja eikä muistu enää mieleen kun satunnaisesti avaan blogin.

Kuluneella viikolla (tyngällä sellasella ku paluu edellisiltä lomilta oli maanantai-illalla) meillä oli ohjelmistossa yönyliharjotus, suojeluratapäivä, hiihtoo, valokuvaus ja ohjelmasta poiketen perjantaina rastikoulutusta. Noh, noista allekirjottanu ei päässy osallistumaan ku valokuvaukseen ja rastikoulutukseen kun tiistainen visiitti veksiin poiki tiedon kohenneista tulehdusarvoista ja kolme päivää vapautuksia tyyliin VP+VPO+VMTL. Pää siinä sitte meinas levitä ku yksin tuvassa laski ti-ke illan ja yön laattoja ja harmitteli keskiviikon ku toiset testailee nasseja kyynelkaasukontissa ja ite opiskelen tuoreinta Ruotuväkee kannesta toiseen. Tylsää.

Tuvassa elämä rullaa vanhalla radallaan. Kaikki 10 likkaa pyörii matkassa edelleen mukana, ja suurin osa sairastelee jotain tautia aikansa kuluks. Elämä kokelaiden saapumisen jälkeen ei paljoakaan eroa siitä mitä se oli ennen kokelaita, ei ne niin pahoja ole ku mitä peloteltiin. Varsinkin yks kokelaista on oikein huipputapaus ja selkeesti on ottanu tehtäväkseen kattoo et meidän tupa on saanu tarvittavan infon ja valmiina lähtöön samaan aikaan (tai ehkä jopa ennen) ku pojat. Hyviä vinkkejä ja neuvoja löytyy melkein asiaan ku asiaan, eikä kyseisen tapauksen kanssa keskustellessa tarvitse jännittää ollenkaan. Eli, ei ne kokelaat pure, tai ainakaan purematta niele. :)

Ens viikolla alkais sitte mosaleiri. Saas nähdä mitä siitäkin allekirjottaneen kohdalla tulee ku tuntuu ettei henki kulje kumpaankaan suuntaan aina. Ja yskä senkun pahenee vaan. Ajatus leirille hiihtämisestä siis ahdistaa tuhottomasti tässä kunnossa, mut leiriä muuten odotan ihan innolla.

Ens viikko on sitte jo viides viikko Niinisalossa, äkkiä se aika vaan menee ku taakse päin miettii. Ensin ei meinannu palvelukseenastumispäivä koittaa millään ja nyt tuolla on kulunu jo viikko jos toinenkin ja vala senkun lähestyy. Ens viikonloppu onkin sitte gines, se P-kauden toinen ja mahdollisesti viiminen. Varmahan ei voi olla mistään.

"Mikään ei oo niin varma, ku epävarma."

Tyhmiä otsikoita?

Mulla ei oo mitään tavotetta kirjottaa jokasesta palveluspäivästä ja jokasesta aivastuksesta niissä. Vapaa-ajalla kirjotan päiväkirjaa vaan jos on jotain mistä tuntuu että pitää kirjottaa muistiin. Oliskohan kahteen viikkoon tullut 5 merkintää päiväkirjaan, enempää ei ainakaan ole. Nytkin se päiväkirja on omassa kaapissa, ei mukana kotona. Samassa paikassa on muuten myös mun kamera joten en voi esitellä kuvia ekasta punkasta tai pinkasta, pahoittelen. x)

Päivät menee samaa rataa. Aamulla ylös kuudelta, aamuliikuntaa tyyppiä X, aamutoimet ja aamupala, oppitunteja, oppitunteja ja oppitunteja, ruokaa, mahdollisesti oppitunteja, ruokaa, vapaa-aikaa. Satunnaisesti sulkeisia (niissä menee muuten aika todella mukavasti) ja kokoajan lisääntyvissä määrin erilaisia rasteja eri aiheista. On ollu aseenkäsittelyrasteja ja totutteluammuntoja, jopa yhdet ihan oikeet kovapanosammunnat mitkä meni kyllä allekirjottaneella paremmin ku hyvin siihen nähden että ensimmäisen kerran tuon kokoluokan aseella ammuin (ilmakivääriähän ei siis lasketa jos kysytään että onko ennen ampunut).

Tupa on ihan mahtava, likat on aivan huippuja kaikki. Melkein koko tupa on sairastellu mosaflunssaa tavalla tai toisella, osalla menny ohi äkkiä ja osan se on vieny osastolle ja muihin vapautuksiin. Iteltä se ei oo vieny muuta ku puhdin ja äänen, jos ei kohta mee ohi niin pakko on lähtee veksiin metsästämään helpotusta tautiin, josko oliskin jotain lääkkein hoidettavaa kuitenkin.

Ai niin, siitä pitä mainita et meillä on mukessa aivan järjettömän hyvää ruokaa joka päivä! Kyllä sitä vaan kelpaa pistää poskeen, melkein on ku ravintolassa kävis syömässä. Paras päivä oli viikolla kun mukeen sisään astuessa huomas linjastossa perunamuusia ja kalaa ja homman kruunas suklaamuffinssi. Oi että, ette arvaakaan kuinka onnelliseks siinä alokas tulikaan. Tais poikia naurattaa kun piti suklaamuffinssiakin kattella ja tuoksusta nauttia hetki ennen syömisen alottamista. x)

En mä osaa kirjottaa mitään kummosempia. :) Tässä tämä nyt menee, vastaa täysin odotuksia kyllä ja kohtahan se tahti lähtee tästä kiihtymään et sit alkaa tekeminen. :)

Nyt taas saunaan irrotteleen limaa kurkusta. Palaillaan.

Lomilla lompsis!

Kotosalla ollaan. :)

Enemmän kirjottelen sitte huomenna, tänään nostan vaan jalat ylös, annan saunan purra ja tapan flunssan.

Sen verran kerrotaan et kaks viikkoo meni ihan siivillä. :)

Huomenna käyn..

Noniin, mahtaa olla sitte viiminen päivitys ennen lähtöö käsillä. :)

Rehellisesti on myönnettävä et mua ei kyllä jännitä yhtään. Asiaa valittelin eilen intin käyneelle kaverilleni ja tämä totesi tyynesti että oot sitte vissiin jännittämises jännittäny etukäteen valmiiks, eikä siinä niin jännittämistä oliskaan.

Pakannu en oo vieläkään yhtään mitään joten jos jotain puuttuu, saa luvan puuttua. En ala enää keuhkoomaan ja riehumaan asian kans, koiralle pitää hakee lisää ruokaa tänään mut muuten kaikki on mun puolesta kotona paketissa.

Mun on vieläkin hankala uskoo et mun 17-vuotta vanha haaveeni ja unelmani käy huomenna toteen, et huomenna musta sitte tulee alokas. Noh, niin se vaan taitaa olla eikä auta kieltäminen sitte ollenkaan enää.

Perjantai-lauantai meni saappaat solmussa veljen luona, tänään nukuin vaan pitkään ja aion olla vaan ihan rauhassa (pakkaamisenkin jätän iltaan, vaikka suunnitelmissa olis mennä aikasin nukkumaan tänään kun aamu on aikanen). Pikkusisko tossa kokoajan pomppii kyselemässä et joko jännittää joko jännittää, mitä mahtaa luulla, meinaako et tollee nostaa mun jännityskerrointa?

Isän kans viime yönä juteltiin ja molemmat vaan totes et ei sitä kannata stressata liikaa ja alokas se on ollu kenraalikin joskus, et kaikki alottaa pohjalta kuitenkin ja jokasen on aikasemminkin pitäny asiat oppia alusta.

Mut nyt riittää jonnin joutava lörpöttely. :) Yritän ehtiä ekoilla lomilla päivitellä kuulumisia tänne päin.

Nyt vaan ollaan rauhassa tämä päivä ja huomenna toivotaan et kaikki tärkee on mukana matkassa.

Yritän ehtiä ekoilla lomilla päivitellä tätäkin, koska sekin aika tulee niin sitä ei tiedä. Pitäkääs lippu korkeella täällä!

Mut nyt tämä menee. Saa tsemppailla, ne on kaikki varsin tervetulleita.

Päivää.

Hyvää päivää ja kirvesvartta.

Mulla ei oo asiaa, on vaan tyhjänä humiseva pääkoppa joka vaatii mua jo nukkumaan.
STJ 4.

Tulin vaan jakamaan tän linkin kun tällä sain taas itteni ihan paniikin partaalle. Liian todellista, välttelen pakkaamistakin henkeen ja vereen ettei mistään tuu liian todellista, ei mukamas sais tulla vielä.

Sit se linkki ompi tälläinen; Uudet alokkaat saapuvat varuskuntiin. Yyyyy.. xD