We are up and running again.

Noniin, täällä ollaan taas. Tässä oli selkeästi tälläinen hiljainen tovi ja blogikin lakkasi jostain syystä näkymästä kaikille, mutta tässä sitä ollaan taas ja tarkoituksena on jatkaa kirjoittelua yhtä laiskaan tahtiin kuin aina ennenkin. Mutta en ole suinkaan kadonnut täältä mihinkään jos sitä pelkäsitte. :)

Missäpä sitä nyt mennäänkään, oliko viiminen postaus kenties aiheesta "olen tykkimies"? Ei pysty muistamaan, ei todellakaan pysty, liikaa aikaa. Pitäis varmaan ryhdistäytyä.

Kevät alkaa koittaa tänne Niinisalon nurkillekin. Parhaiten sen huomaa siitä että aamulla saa aikaisin ihailla auringonnousua ja just iltapalalle mennessä nauroin likoille et muistatteko kun ekoilla viikoilla mentiin iltapalalle säkkipimeessä ja nyt paistaa aurinko vielä puol seittämältä. Eikä sillä, on täältä lumikin vähentynyt ihan tosissaan, lippukenttä on aivan täynnä loskaa. Tänään tuli jopa todettua se kuinka erinomaisen vedenpitävät on maiharit, kummallisen hyvin ne vettä pitää hetkellisesti.

Auk:ia takana nyt nelisen viikkoa, ei ihan täyttä neljää vielä ja täällä sitä vielä vaan porkustellaan. :)SääAuk:lla paljon kaikenlaista asiaa, siis monipuolisesti, on tullu tässä kurssin aikana; on näitä sääpuolen omia juttuja ja aika paljon pelataan myös viestikaluston kanssa kun ne kuitenkin on elintärkeä osa sääaseman toimintaa. Päivät kyllä kuluu koulutushaarajuttujen parissa ihan älyttömän nopeesti ja se on ihan mukava homma. Huomenna lähetään maastoon perustamaan sääasemaa ensimmäistä kertaa, saas nähdä mitä siitäkin tulee.. Jännityksellä odotamme huomista.

Ens viikolla meillä onki sitte muistaakseni 3päivän leiri näistä omista jutuista ja sen perään lähdetään 30km koulutushaaramarssille, ja jalkaan laitetaan nuo aina niin ihanat 210cm pitkät intin kakkosneloset. ;) Oi tulis jo kesä ja kärpäset.

Tuli kirjotteluun tauko kun porukka tuli kyselemään kurssipukujuttuja, ajatuskin katkes ihan täysin. x) Se on täällä tämmöstä kun ajatus ei kestä kovin pitkiä aikoja putkessa.

Tänään käytiin uimassa, hölkkäiltiin varuskunnasta Kankaanpään uimahallille, uitiin kilpaa 50m ja sen jälkeen pelattiin vesipalloo. Hitto et se pelaaminen oli oikeesti ihan törkeen hauskaa vaikka ottiki aika hyvin käsien päälle. Ja hyvin mun joukkue pelaskin, pelattiin sotilaspoliisien joukkuetta vastaan ja voitettiin 1-0. Oon pojista aika ylpee, enhän mä siinä kai mitään ihmeitä tehny. x) Paras osuus oli kyllä ehdottomasti Pasikyyti takas varuskuntaan. Siinä sitä muisti miten vuosia sitte ihaillen katto vaunuja ja mietti et voi ku itekin joskus tommoseen pääsis, nyt mä pääsin sitte. :)

Tammikuun 10.päivästä on jo ihan ikuisuus, tai ainakin musta tuntuu siltä joka päivä. Tänäänkin ku tultiin uimasta ja pysähdyttiin portilla aloin miettiä et kuinka paljon mua sillon 10.1.2011 jännitti astua portille sotilaspoliisin eteen ja kuinka luonnollista se kaikki nyt on, ihan ku siinä ei olis mitään kummallista.. Eikä siinä kyllä totta puhuen olekaan, se on ihan arkea ja rutiinia jo kaikin puolin siinä missä puhuttelu-esittely-asiakin on selkärangassa kiinni.

Mutta, nyt tämä suuntaa hetkeks pötköttämään punkalle ennen ku illan puuhailut taas kerran alkaa. Tänä yönä varmasti maistuu unikin, ihan niin ku sen suhteen olis mulla koskaan ongelmia ollukaan. x)

Oppilas kiittää ja kuittaa.