We are up and running again.

Noniin, täällä ollaan taas. Tässä oli selkeästi tälläinen hiljainen tovi ja blogikin lakkasi jostain syystä näkymästä kaikille, mutta tässä sitä ollaan taas ja tarkoituksena on jatkaa kirjoittelua yhtä laiskaan tahtiin kuin aina ennenkin. Mutta en ole suinkaan kadonnut täältä mihinkään jos sitä pelkäsitte. :)

Missäpä sitä nyt mennäänkään, oliko viiminen postaus kenties aiheesta "olen tykkimies"? Ei pysty muistamaan, ei todellakaan pysty, liikaa aikaa. Pitäis varmaan ryhdistäytyä.

Kevät alkaa koittaa tänne Niinisalon nurkillekin. Parhaiten sen huomaa siitä että aamulla saa aikaisin ihailla auringonnousua ja just iltapalalle mennessä nauroin likoille et muistatteko kun ekoilla viikoilla mentiin iltapalalle säkkipimeessä ja nyt paistaa aurinko vielä puol seittämältä. Eikä sillä, on täältä lumikin vähentynyt ihan tosissaan, lippukenttä on aivan täynnä loskaa. Tänään tuli jopa todettua se kuinka erinomaisen vedenpitävät on maiharit, kummallisen hyvin ne vettä pitää hetkellisesti.

Auk:ia takana nyt nelisen viikkoa, ei ihan täyttä neljää vielä ja täällä sitä vielä vaan porkustellaan. :)SääAuk:lla paljon kaikenlaista asiaa, siis monipuolisesti, on tullu tässä kurssin aikana; on näitä sääpuolen omia juttuja ja aika paljon pelataan myös viestikaluston kanssa kun ne kuitenkin on elintärkeä osa sääaseman toimintaa. Päivät kyllä kuluu koulutushaarajuttujen parissa ihan älyttömän nopeesti ja se on ihan mukava homma. Huomenna lähetään maastoon perustamaan sääasemaa ensimmäistä kertaa, saas nähdä mitä siitäkin tulee.. Jännityksellä odotamme huomista.

Ens viikolla meillä onki sitte muistaakseni 3päivän leiri näistä omista jutuista ja sen perään lähdetään 30km koulutushaaramarssille, ja jalkaan laitetaan nuo aina niin ihanat 210cm pitkät intin kakkosneloset. ;) Oi tulis jo kesä ja kärpäset.

Tuli kirjotteluun tauko kun porukka tuli kyselemään kurssipukujuttuja, ajatuskin katkes ihan täysin. x) Se on täällä tämmöstä kun ajatus ei kestä kovin pitkiä aikoja putkessa.

Tänään käytiin uimassa, hölkkäiltiin varuskunnasta Kankaanpään uimahallille, uitiin kilpaa 50m ja sen jälkeen pelattiin vesipalloo. Hitto et se pelaaminen oli oikeesti ihan törkeen hauskaa vaikka ottiki aika hyvin käsien päälle. Ja hyvin mun joukkue pelaskin, pelattiin sotilaspoliisien joukkuetta vastaan ja voitettiin 1-0. Oon pojista aika ylpee, enhän mä siinä kai mitään ihmeitä tehny. x) Paras osuus oli kyllä ehdottomasti Pasikyyti takas varuskuntaan. Siinä sitä muisti miten vuosia sitte ihaillen katto vaunuja ja mietti et voi ku itekin joskus tommoseen pääsis, nyt mä pääsin sitte. :)

Tammikuun 10.päivästä on jo ihan ikuisuus, tai ainakin musta tuntuu siltä joka päivä. Tänäänkin ku tultiin uimasta ja pysähdyttiin portilla aloin miettiä et kuinka paljon mua sillon 10.1.2011 jännitti astua portille sotilaspoliisin eteen ja kuinka luonnollista se kaikki nyt on, ihan ku siinä ei olis mitään kummallista.. Eikä siinä kyllä totta puhuen olekaan, se on ihan arkea ja rutiinia jo kaikin puolin siinä missä puhuttelu-esittely-asiakin on selkärangassa kiinni.

Mutta, nyt tämä suuntaa hetkeks pötköttämään punkalle ennen ku illan puuhailut taas kerran alkaa. Tänä yönä varmasti maistuu unikin, ihan niin ku sen suhteen olis mulla koskaan ongelmia ollukaan. x)

Oppilas kiittää ja kuittaa.

Kotona, aivan ihanaa.

Hei sun heiluvilles! Ollaanpa kotona taas, gines on takana ja onnellinen sakemannineito pötköttää sylissä häiriten kirjottamista suuresti.

Viiminen pari viikkoa on ollu aika jännää aikaa, varsinkin tuo valaloman jälkeen alkanut viikko oli jännääkin jännempi "haaveet kaatuu"-viikko. Mutta kuten huomata saattaa, henkiin jäätiin ja onnellisia ollaan, ehkä hiukan väsyneitäkin.

Monestakaan päivästä ei paljoa jääny mieleen, päiväkirjaakin kirjottelin pitkästä aikaa mutta sekin jäi sinne tupakaappiin taas kerran... Tai no, mä jätin sen sinne kyllä ihan tarkotuksen kanssa. :) Ei oikein tunnu tää kirjottaminen tänään sujuvan mutta yritetään nyt jotain pientä kuitenkin naputella kun viime kertanen merkintä on vaan ilmotus siitä että olen lomilla ja tuore tykkimies. Nyt vois sanoo että olen lomilla ja suhteellisen tuore oppilas.

Viime viikon keskiviikkona oli sitte "haaveet kaatuu"-päivä kun saatiin tietää että kuka menee ja mihinkin. Pakko myöntää että kun muodossa patterin käytävällä seistiin ja odotettiin niin hermostutti ja pelotti ihan älyttömästi, tuntu ihan siltä että siihen mä pyörryn jännityksestä. Ja miltä tuntu sitte sillä hetkellä kun rivin edestä kuuli oman nimensä ja sen "sääaliupseerikurssi"-sanan. Siihenhän mä meinasin pyörtyä enkä todellakaan heti uskonut että oma nimi yhdistettiin aliupseerikurssiin, aivan tolkutonta, mustako muka aliupseeri? APUA!!!

Keskiviikkona meillä oli myös viihdeilta sotilaskodissa ja siellä hääräilin TMTK:n naisedustajana. Illan settiin kuulu koomikko JP Kallion setti, totuttuun tapaan tanssityttöjä Devine Dancers ja illan pääesiintyjänä Hanna Pakarinen. Hanna veti hyvän keikan kyllä vaikka porukka pikku hiljaa valukin takasin yksiköihin keikan vielä ollessa kesken. Pisteet esiintyjälle kun jaksoi kaikesta huolimatta vetää keikan täysillä loppuun.

Torstaina sitte muutettiin patterin sisällä toiseen tupaan ja odoteltiin muista varuskunnista saapuvia kurssilaisia. Perjantaiaamulla saatiin lopulta kiinnittää oppilaan merkki paidan hihaan, ah mikä riemu. Riemulla ei ollut rajaa siinäkään vaiheessa kun päivystäjän pöydältä kuulutettiin saapumaan siihen suuntaan, ensimmäinen ajatus "mitä pahaa mä nyt oon tehny? mikä nakki mulle oikein iskee?". No nakkipa hyvinkin juu, (vara)oppilasesimiehen lätkä kiinnitettiin paidan hihaan ja niin alko viikko sääaliupseerikurssin oppilasesimiehenä.

On pakko myöntää että koko homma, oppilasesimiessysteemi, pelotti ja jännitti ihan älyttömästi. Kaikki mahdottoman uutta ja paljon tehtävää eikä ollenkaan oo kartalla siitä että mitä pitäis tapahtua ja missä ja millon ja apua, pienen lohdun toi se etten vielä ollut saanut vastuuta kurssin vanhimpana... Se vastuu kylläkin iskee kohdalle heti maanantai-illalla kun paluu kasarmille tapahtuu. Jänniä hommia eikä siinä paljon auta muu ku opetella ja oppia, eiköhän sitä henkiin jää.

Muuten olo on tosi väsynyt, mut mukava olla kotona taas. Unna varsinkin tuntuu olevan onnellinen siitä et mä oon taas kotona. Unna on varsinainen murunen ja sitä tässä on gineksen aikana ollu älytön ikävä aika ajoin. Ekaa kertaa taisin männä viikon aikana potea jopa pientä koti-ikävää.

Mut nyt suklaata, sauna ja olutta. Ei se ilta huonosti lopu.

Oppilas