231.

Mä vanhenin taas tänään. Alkaa jo oleen noita vuosia ihan kivasti jonossa, jokohan sitä vois vaan aina sanoo et oon 20.
Ei ollu hippoja viikonloppuna, eikä oo tulevanakaan. Töissä vietin tämänkin juhlapäivän, samoin tais mennä viime vuonnakin. Ei ollu kovin kummosta juhlan tuntua näissä synttäreissä, mut ehkä joskus vielä.

Sain mä sentään ilosia uutisia tänään, jos se vaikka vähän laskettas juhlahumuks. :)
Ja punnerrussettiäni jatkoin reippaasti.

Nyt untenmaille et jaksaa huomenna painaa pitkän päivän töissä.

Sini

Helatorstai.

Lepposa ja tarpeeseen tullu vapaapäivä ja aivan ihana kesäinen keli.
Mitä muuta sitä sitte voiskaan toivoa?

Vietettiin Unna-neidin kanssa päivä pihalla. Unna suhas ja häsläs ja minä nautiskelin musiikista, siideristä ja auringonpaisteesta satunnaisesti dataillen ja siinä samalla tapahtui myös tämä blogin ulkoasun muutos vähän omaa silmää enemmän miellyttäväksi.

Huomenna taas töihin, ei yhtään nappais vaan olisin halunnu pitkän viikonlopun. Mut, aina ei voi voittaa ja pitää mennä taas vahtimaan poikien tekemisiä ja tekemättömyyksiä. Eli nyt nukkumaan päin.

Sini

Aurinko paistaa ja lämmittää.

Hei taas muutaman päivän tauon jälkeen!

Semmonen vahinko tuolla ulkona tuntuis käyvän et oikeesti aurinkokin lämmittelee. Ja missä olen minä, sisällä hallissa ja työnteoksi kutsuvat tätä taas. Hermot on kireellä ja vain yhdestä syystä, onneks noi myymälänpojat käy välillä moikkaamassa ja naurattamassa niin jaksan mäkin olla tappamatta ihmisiä. Miten yks ihminen voikaan ottaa niin paljon päähän et työmotivaatio laskee pakkaselle melkein koko tiimillä, esimies mukaan lukien.

Päivät tuntuu kuluvan nykyään niin hitaasti, menevät pentele eteenpäin vaan päivä kerrallaan. ;) Kuntoilurumba on täydessä vauhdissa ja osottaakin toimimisen merkkejä päivä päivältä enemmän. Ehkä mä yllätän itteni ja oon kesäkunnossa jo tänä kesänä sen 2050 vuoden sijasta.

Huomenna on helatorstai, todella tarpeeseen tuleva katkasu tälle viikolle ei voi muuta sanoo. Tulee niin tarpeeseen ja saan viettää aikaa Unna-neidin kanssa oikein kunnolla taas, vaikka just tietty viikonloppuna sitäkin tehtiin.
Mietin kovasti et jaksanko huomenna lähtee ompelemaan porukoille vai jäänkö kotiin kellimään, tavallaan mieli polttais myös Turkuun viettämään vapaapäivää mut en sitte tiedä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

Töissä kummallisen hiljanen päivä. Tilauksia ei kuulu ei näy missään ja myymälässäkin näyttäs olevan aika hiljanen meininki ja kello hutkii jo yli yhtä iltapäivällä.

Oon monena yönä nähny jotain inttiin liittyviä unia. Ja joka päivä ku ajelen Turun linja-autoaseman ohi niin tulee joku kummallinen lämmin tunne. Muistaa kun sieltä on joskus kerran jos toisenkin hakenut kurkkusalaattipukusta miestä, tietty myös vienytkin sinne.. Mulle kai on jotenkin linja-autoasemista ja kurkkupuvuista ehdollistunu joku paketti, ite meinasin kyllä kulkee omalla autolla jo ihan helppouden vuoks. Ja kun on se auto niin käytän sitä..

On aamuja. On turhia aamuja ja on niitä aamuja joita ei pitäisi ollakaan. On aamuja joita odottaa ja on aamuja joista on tunne ettei ne ikinä tulekaan.

Sini

249.

Vatsalihakset krampissa istun taas töissä, normimeno normimeno.

Eilen tuli vietettyä kiva päivä kaikin puolin; vähän lyhyempi setti töissä (3h) ja sen jälkeen suhauttelua ristiin rastiin aluetta Turku-Salo-Lieto. Onneks on toi auto, ilman olisin jo aivan hukassa. Näin pitkästä aikaa rakkaimman ystävän ja ensimmäistä kertaa hänen 2vkon ikäisen tyttärensä, aivan hurmaava pieni tyttö.. Niin hurmaava kuin tuon ikäinen vain voi olla minun silmissäni. :D

Eilisilta menikin sitten lenkillä (pyöräillen tällä kertaa) ja lihaskuntoharjotteita puuhaillen. Taulukoin siis vappuviikonloppuna tavotteet ja niihin tähtäilen tässä kaikessa rauhassa, samalla alotin taas sen 100 punnerrukseen tähtäävän ohjelman. Monettakohan kertaa mahdan sen alottaa alusta, toivottavasti tällä kertaa ei lopu kesken heti ekan viikon jälkeen.

Päivät kuluu, merkkailin, tyhmä ku oon, puhelimeen TJ-päivät aina tasa 50 välein. Tyhmä mikä tyhmä mut onpahan jossain muistissa sekin.

Nyt töihin taas.

Sini

Töissä.

Vappu on ohi ja taas ollaan työn raskaan raadannassa. :) Työpaikalla senkun porukan määrä kasvaa ja mun hommat siinä samalla hitusen aina kevenee, ens viikolla sitte pitäis kai olla jollain tasolla vastuussa jo koko systeemistä. Jäiks. :D

Näin viime yönä melkosen painajaisen, tavallaan liittyen inttiinkin. Olivat sitten kaverit ottanee ja järkännee mulle läksiäishipat. Ei siinä, kivaa tais olla siltikin mutten ihan oo tollasten ylläreiden ystävä. Liekö tässä taas joku trauma taustalla jostain ylläreistä kun en oikein unessakaan asiasta innostunu. Synttäreihin tasan kolme viikkoo, voi olla sillonkin aika hiljasta.

Aamut ne vähenee hitaasti mutta varmasti, muuta ei voi ku odotella vaan.
Asetin itelleni viikonloppuna kuntoilutavotteet, petrattavaa ei oikeestaan ees ollu jos niihin tuloksiin tähtään mitä katoin itelleni. Koittamalla jäi parantimista enää 1-5 suoritusta testistä riippuen. Jännää miten sitä tekeekin mieli tehdä kaikkee tämmöstä kun on joku tavote mihin tavottaa tekemisensä.

Matkakuumekin iski. Jos sitä syksyllä vielä johonkin reissuun pääsis pikaseen. Ja omaan kotiin on kamala hinku myös, eiköhän ne asiat tästä vielä järjesty parhain päin.

Nyt takas sorvin ääreen taas.

Sini

254.

On siinä vielä jokunen siviiliaamu jonossa. Noh, aikanaan nekin vielä loppuu.

Tänään on vapun päivä, 1.5.2010, toukokuun ensimmäinen päivä. Mitäs muuta tästä päivästä sitte vielä, eipä kai mitään erikoisempaa.
Eilen oli siis kaikella järjellä vapunaatto. Meni mulla aika rauhallisesti, pääsin klo 16.30 pois töistä heti työpaikan simojen ja munkkien loputtua. Sit vaan tottistelin kotona Unnan kans, saunoin ja otin yhden oluen ja sen jälkeen meninkin jo nukkumaan. Se alkaa toi ikä painaa ku ei jaksa enää. x)
Haaveilin kyl tänään meneväni johonkin mut toi keli (sataa/eisada) karisti kyllä senkin haaveen puseron reunasta.

Kävinpä pyöräilemässä kuitenkin aikani kuluks.. Ensin puol matkaa vastatuuleen ja sit toinen puolikas just lanattua, todella pehmeetä/kivistä/juurakkoista tietä pitkin. Menipä se maasto-osuus siinä sitte samalla. Jos illalla vielä harrastelis kuntopiirin jos ei saunaseuraa tai muuta satu saapumaan paikalle, eikä satu koska en oo jaksanu ketään pyytää käymään tänään.

Yksinäisyys, niin kiduttavaa ja silti niin nautinnollista. Taidan tänään vaan loikoilla sohvalla hiljasuudessa, kuunnella sitä hiljasuutta.

Sini