Aurinko paistaa ja lämmittää.

Hei taas muutaman päivän tauon jälkeen!

Semmonen vahinko tuolla ulkona tuntuis käyvän et oikeesti aurinkokin lämmittelee. Ja missä olen minä, sisällä hallissa ja työnteoksi kutsuvat tätä taas. Hermot on kireellä ja vain yhdestä syystä, onneks noi myymälänpojat käy välillä moikkaamassa ja naurattamassa niin jaksan mäkin olla tappamatta ihmisiä. Miten yks ihminen voikaan ottaa niin paljon päähän et työmotivaatio laskee pakkaselle melkein koko tiimillä, esimies mukaan lukien.

Päivät tuntuu kuluvan nykyään niin hitaasti, menevät pentele eteenpäin vaan päivä kerrallaan. ;) Kuntoilurumba on täydessä vauhdissa ja osottaakin toimimisen merkkejä päivä päivältä enemmän. Ehkä mä yllätän itteni ja oon kesäkunnossa jo tänä kesänä sen 2050 vuoden sijasta.

Huomenna on helatorstai, todella tarpeeseen tuleva katkasu tälle viikolle ei voi muuta sanoo. Tulee niin tarpeeseen ja saan viettää aikaa Unna-neidin kanssa oikein kunnolla taas, vaikka just tietty viikonloppuna sitäkin tehtiin.
Mietin kovasti et jaksanko huomenna lähtee ompelemaan porukoille vai jäänkö kotiin kellimään, tavallaan mieli polttais myös Turkuun viettämään vapaapäivää mut en sitte tiedä. Aika näyttää mitä tuleman pitää.

Töissä kummallisen hiljanen päivä. Tilauksia ei kuulu ei näy missään ja myymälässäkin näyttäs olevan aika hiljanen meininki ja kello hutkii jo yli yhtä iltapäivällä.

Oon monena yönä nähny jotain inttiin liittyviä unia. Ja joka päivä ku ajelen Turun linja-autoaseman ohi niin tulee joku kummallinen lämmin tunne. Muistaa kun sieltä on joskus kerran jos toisenkin hakenut kurkkusalaattipukusta miestä, tietty myös vienytkin sinne.. Mulle kai on jotenkin linja-autoasemista ja kurkkupuvuista ehdollistunu joku paketti, ite meinasin kyllä kulkee omalla autolla jo ihan helppouden vuoks. Ja kun on se auto niin käytän sitä..

On aamuja. On turhia aamuja ja on niitä aamuja joita ei pitäisi ollakaan. On aamuja joita odottaa ja on aamuja joista on tunne ettei ne ikinä tulekaan.

Sini