Yksi kappale tärähtäneitä reservin alikersantteja paikallistettu! :) Ei, en mä kai vielä sen hullumpi ole kuin ennenkään ja reserviä takana kohta kaks viikkoo. Minkäänlaista kaipuuta Niinisaloon en ole tuntenut, ehkä muutamia ihmisiä ja niiden jaksamisia on tullu mietittyä. Muuten ei kovempaa kaipuuta.

Unnan kanssa käytiin virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa 16.1, Salossa Kuninkaantien eläinklinikalla. Ventelän välikuvissa Unna oli 0/0 B/C-D. Salossa se oli 1/1 A/A, saas siis nähdä mitä sanoo Kennelliitto.. Ja niille jotka ei noista kirjaimista tiedä numerot, eli 0-3 on kyynärät ja kuviolla mitä pienempi numero sitä terveempi nivel.. Ja kirjaimet A-D on lonkat ja sama meno, mitä aikasemmin aakkosissa, sitä terveempi nivel. :)

Ja muuta? Paljonkin kaikkea, mutta kaikki vielä jotenkin niin olematonta että pidän omana tietonani toistaiseksi. :)

OHI ON 362!

Näinhän siinä sitten kävi, että 362 vuorokautta palvelukseen astumisen jälkeen tulin kotiutetuksi täysin palvelleena. Alikersanttina. Reservin sijoitukseksi tuli Raskaan raketinheitinpatterin sääryhmä, ei hullumpaa, mutta ehkä asialle tulee tehtyä tulevaisuudessa jotain. Ei se kuitenkaan ihan niin mieleinen homma ole, mutta menettelee.

Tällä hetkellä olo on tyytyväinen, on mukavaa olla reservissä ja on mukavaa alkaa taas elelemään sitä ns. normaalia elämää. Mutta kuinka pian tulee se hetki kun alkaakin kaivata takaisin maastokuosiin, takaisin päivittäisiin rutiineihin? Se voi kai tulla äkkiäkin, mutta sen voin jo luvata että silloin suunta ei ole Niinisalo ja Tykistöprikaati... Siitä paikasta, tai ainakin muutamasta sen skapparista, jäi paha maku suuhun.
Siksi myös blogi muuttui avoimesta suljetuksi jokin aika sitten. Parhaita lausahduksia heti sulkemisen jälkeen "alikersantti, teidän blogissanne on kai taas jokin häiriö sillä en päässyt sinne lukemaan tuoreimpia tekstejänne.." Joo, aivan herra nönnönnöö, katson mitä voin tehdä asialle. Tosiasiassa juuri sinun takiasi en enää pidä blogia julkisena..

Muille bloggaajille siis tiedoksi, ettei sitä blogia oikeasti kannata pitää avoimena vaikka se kivalta ajatukselta tuntuisikin. Varmasti saa skapparista piikin lihaansa, joko he kertovat siitä teille tai sitten vakoilevat ajatuksianne salaa ja vasta kun tekstinne menevät heidän mielestään yli jonkun olemattoman rajan... Tadaa, tulee varoitus että katsoppas mitä kirjoitat. Itse en muistaakseni ennen ole sanonut pahaa sanaa skappareista joiden kanssa olin tekemisissä, mutta nyt kun reservissä on oltu viikonlopun verran, voi sanoa että joukkoon mahtui ties millaista sovinistia ja kieroa p*skiaista.

Sääpuoli palveluspaikkana ei ollut ollenkaan hullumpi, on mukavaa sanoa olevansa jonkin tason erikoistekijä.. Eihän tuota koulutusta paljon irtoa muista varuskunnista. ;) Mutta joo, ei mitenkään hirveän suuria hurrauksia tulla kuulemaan kun ensimmäinen kertauskutsu tulee. Jos tulee.

Mitä tästä eteenpäin? Ihan vielä en ole valmis teille kertomaan että miten tämä blogi tulee jatkumaan.. Mutta se jatkuu ja varmasti aikanaan kerron mitä seuraavaksi tapahtuu maastokuvioiden suhteen. Nyt kuitenkin tartun reservinarkeen kiinni, eilen jo laitoin jäsenhakemuksen Reserviläisliittoon. ;)

Nyt, hyvää yötä!

Res Alik