Ei oo kiire, ei oo hoppu..

.. pitkästä aikaa ginesviikonloppu!

Ja ei se niin paljoo paina missään, ens viikonlopun runkkuvelvi sen puoleen taas vituttaa jo valmiiks hiukan. Lähteäkö kotiin vai ei, siinäpä pulma.

Ensimmäinen viikko alokkaiden kanssa on melkein valmiiksi taputeltu, huomisen päivän päivystysvuoro vielä ja voidaan sanoa että eka viikko on ohi. Melkosta haipakkaa ja menemistä on eka viikko ollu. Paljon on joutunu muistelemaan asioita, miten teen tämän ja miten teen tuon kun kaikki opetettavat asiat on itselle niin luonnollisia ja automaattisia. Noh, hyvin se kai on kuitenkin menny, alkuhämmennyksestä huolimatta.

Ens viikkoo mielenkiinnolla odotellen, tulee siinäkin olemaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Yli puolet takana.

Omituista mutta totta, tänään TJ on 180 mikä tarkottaa et jo yli puolet siitä ajasta mikä palveluksessa kuluu on mennyttä. Mihin hupeni puoli vuotta? Alokkaat, äidin pikku tappajat, saapuu huomenna varuskuntaan ja perjantai meni jo aika tohinalla paikkoja järjestäessä ja muuttaessa tuvasta toiseen pois alokkaiden edestä. :)

II/10 kotiutu perjantaina, kaiken oman säätämisen ja tohinan keskeltä kerkesin kuitenkin senkin tosiasian huomaamaan. Kai sen nyt jollakin tasolla huomaat kun nurkissa pyörii siviilivaatteissa porukkaa enemmän kun laki sallii. :) Sinne ne sitten lähtivät, reserviin, ja minä ja muutama muu perässä lomille viikonlopuks.

Viikonloppu meni kyllä taas sellasessa kuivavitutuksessa ettei mitään tolkkua. Pahaa tekee kyllä nytkin kun edes erehtyy miettimään maailman menoo ja omaa ääretöntä tyhmyyttään. Kivistää ja harmittaa, saas nähdä saanko rauhaa ennen ku olen asian suhteen tehnyt kaiken minkä voin.. Melkein tuntuu et kaikki miettiminen vie puolet ens viikon puhdista pois, puolet siitä on hävinny mikä pitäis mosille suunnata huomisesta eteenpäin.

Taidan mennä pesemään aikani kuluks yhden auton. Illalla takas Niinisaloon!