Viiminen pari viikkoa on ollu aika jännää aikaa, varsinkin tuo valaloman jälkeen alkanut viikko oli jännääkin jännempi "haaveet kaatuu"-viikko. Mutta kuten huomata saattaa, henkiin jäätiin ja onnellisia ollaan, ehkä hiukan väsyneitäkin.
Monestakaan päivästä ei paljoa jääny mieleen, päiväkirjaakin kirjottelin pitkästä aikaa mutta sekin jäi sinne tupakaappiin taas kerran... Tai no, mä jätin sen sinne kyllä ihan tarkotuksen kanssa. :) Ei oikein tunnu tää kirjottaminen tänään sujuvan mutta yritetään nyt jotain pientä kuitenkin naputella kun viime kertanen merkintä on vaan ilmotus siitä että olen lomilla ja tuore tykkimies. Nyt vois sanoo että olen lomilla ja suhteellisen tuore oppilas.
Viime viikon keskiviikkona oli sitte "haaveet kaatuu"-päivä kun saatiin tietää että kuka menee ja mihinkin. Pakko myöntää että kun muodossa patterin käytävällä seistiin ja odotettiin niin hermostutti ja pelotti ihan älyttömästi, tuntu ihan siltä että siihen mä pyörryn jännityksestä. Ja miltä tuntu sitte sillä hetkellä kun rivin edestä kuuli oman nimensä ja sen "sääaliupseerikurssi"-sanan. Siihenhän mä meinasin pyörtyä enkä todellakaan heti uskonut että oma nimi yhdistettiin aliupseerikurssiin, aivan tolkutonta, mustako muka aliupseeri? APUA!!!
Keskiviikkona meillä oli myös viihdeilta sotilaskodissa ja siellä hääräilin TMTK:n naisedustajana. Illan settiin kuulu koomikko JP Kallion setti, totuttuun tapaan tanssityttöjä Devine Dancers ja illan pääesiintyjänä Hanna Pakarinen. Hanna veti hyvän keikan kyllä vaikka porukka pikku hiljaa valukin takasin yksiköihin keikan vielä ollessa kesken. Pisteet esiintyjälle kun jaksoi kaikesta huolimatta vetää keikan täysillä loppuun.
Torstaina sitte muutettiin patterin sisällä toiseen tupaan ja odoteltiin muista varuskunnista saapuvia kurssilaisia. Perjantaiaamulla saatiin lopulta kiinnittää oppilaan merkki paidan hihaan, ah mikä riemu. Riemulla ei ollut rajaa siinäkään vaiheessa kun päivystäjän pöydältä kuulutettiin saapumaan siihen suuntaan, ensimmäinen ajatus "mitä pahaa mä nyt oon tehny? mikä nakki mulle oikein iskee?". No nakkipa hyvinkin juu, (vara)oppilasesimiehen lätkä kiinnitettiin paidan hihaan ja niin alko viikko sääaliupseerikurssin oppilasesimiehenä.
On pakko myöntää että koko homma, oppilasesimiessysteemi, pelotti ja jännitti ihan älyttömästi. Kaikki mahdottoman uutta ja paljon tehtävää eikä ollenkaan oo kartalla siitä että mitä pitäis tapahtua ja missä ja millon ja apua, pienen lohdun toi se etten vielä ollut saanut vastuuta kurssin vanhimpana... Se vastuu kylläkin iskee kohdalle heti maanantai-illalla kun paluu kasarmille tapahtuu. Jänniä hommia eikä siinä paljon auta muu ku opetella ja oppia, eiköhän sitä henkiin jää.
Muuten olo on tosi väsynyt, mut mukava olla kotona taas. Unna varsinkin tuntuu olevan onnellinen siitä et mä oon taas kotona. Unna on varsinainen murunen ja sitä tässä on gineksen aikana ollu älytön ikävä aika ajoin. Ekaa kertaa taisin männä viikon aikana potea jopa pientä koti-ikävää.
Mut nyt suklaata, sauna ja olutta. Ei se ilta huonosti lopu.
Oppilas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän rohkeasti kommenttia, on mukava tietää käynnistäsi. Ja jos et nyt jotain uskalla täällä ääneen sanoa niin heitäppä spostilla ja piristä päivääni: s_pihkonen@hotmail.com