Viikot kuluu.

Neljä viikkoa rallia Niinisalossa takana. Aika menee muuten kohtalaisen nopsasti vaikka välillä pelipaikalla tuntuukin aika vaan jauhavan paikallaan. Tietty tää jo 4viikkoo kestäny yskiminen alkaa pikku hiljaa viedä naisesta mehuja, ei vaan ehdi sairastaa kunnolla, kuumekin nousee hetkeks laskeakseen taas normilukemiin melkein välittömästi. Sairastais jos olis sairas, mut tukkonen vaan ja limaa puskee läpi rööreistä, nastaa.

En oo jaksanu paljoo kirjotella. Ei oo ollu mitään hirmu maailmaa mullistavia tapahtumia, tai jos on olluki ni oon vaahdonnu ne jollekin onnettomalle kaverille tai sukulaiselle ja sitte ne on jo vähemmän hienoja eikä muistu enää mieleen kun satunnaisesti avaan blogin.

Kuluneella viikolla (tyngällä sellasella ku paluu edellisiltä lomilta oli maanantai-illalla) meillä oli ohjelmistossa yönyliharjotus, suojeluratapäivä, hiihtoo, valokuvaus ja ohjelmasta poiketen perjantaina rastikoulutusta. Noh, noista allekirjottanu ei päässy osallistumaan ku valokuvaukseen ja rastikoulutukseen kun tiistainen visiitti veksiin poiki tiedon kohenneista tulehdusarvoista ja kolme päivää vapautuksia tyyliin VP+VPO+VMTL. Pää siinä sitte meinas levitä ku yksin tuvassa laski ti-ke illan ja yön laattoja ja harmitteli keskiviikon ku toiset testailee nasseja kyynelkaasukontissa ja ite opiskelen tuoreinta Ruotuväkee kannesta toiseen. Tylsää.

Tuvassa elämä rullaa vanhalla radallaan. Kaikki 10 likkaa pyörii matkassa edelleen mukana, ja suurin osa sairastelee jotain tautia aikansa kuluks. Elämä kokelaiden saapumisen jälkeen ei paljoakaan eroa siitä mitä se oli ennen kokelaita, ei ne niin pahoja ole ku mitä peloteltiin. Varsinkin yks kokelaista on oikein huipputapaus ja selkeesti on ottanu tehtäväkseen kattoo et meidän tupa on saanu tarvittavan infon ja valmiina lähtöön samaan aikaan (tai ehkä jopa ennen) ku pojat. Hyviä vinkkejä ja neuvoja löytyy melkein asiaan ku asiaan, eikä kyseisen tapauksen kanssa keskustellessa tarvitse jännittää ollenkaan. Eli, ei ne kokelaat pure, tai ainakaan purematta niele. :)

Ens viikolla alkais sitte mosaleiri. Saas nähdä mitä siitäkin allekirjottaneen kohdalla tulee ku tuntuu ettei henki kulje kumpaankaan suuntaan aina. Ja yskä senkun pahenee vaan. Ajatus leirille hiihtämisestä siis ahdistaa tuhottomasti tässä kunnossa, mut leiriä muuten odotan ihan innolla.

Ens viikko on sitte jo viides viikko Niinisalossa, äkkiä se aika vaan menee ku taakse päin miettii. Ensin ei meinannu palvelukseenastumispäivä koittaa millään ja nyt tuolla on kulunu jo viikko jos toinenkin ja vala senkun lähestyy. Ens viikonloppu onkin sitte gines, se P-kauden toinen ja mahdollisesti viiminen. Varmahan ei voi olla mistään.

"Mikään ei oo niin varma, ku epävarma."