Kohti ääretöntä ja sen yli!

Edelleen ikävä lokakuu. Väläyksinä mieleen tulee joulu ja niinä hetkinä mielikin tuntuu jotenkin kevyemmältä, muuten sitten taas maailma mataa mukavan harmaana eteenpäin. Harmaaksi se on muuten taittunut toi syksykin taas, vettä tulee vähän väliä ja tuuli repii puista ne loputkin lehdet. Kotiin kun menee käymään niin puolet pelloista jäi muokkaamatta kun vettä tuli liikaa, ei kannattanu lähtee tappelemaan.

Ala- ja yläkerrasta kuuluu huuto. Ylhäällä alotellaan iltavahvuuden laskentaa käytävällä, tai ainakin sellasen päätelmän oon tosta joka iltasesta ravaamisesta muodostanu. Alhaalla taas menossa sama operaatio mutta tupiin suoritettuna. Ja me sitten tässä välissä suoritettiin tuville ilman älytöntä huutoo ja ilmoteltiin tärkeimmät lukemat.

Päätä tunkee vähän särkemään ja silmiä vielä enemmän. :) Heräsin viime yönä luotausryhmän kanssa 03.40 luotaamaan säätä ja oon siitä saakka ollu hereillä. Rehellisesti on pakko sanoo et muutamia kertoja on tehny mieli mennä nukkumaan toinen toistaan ihmeellisempiin paikkoihin, kaikissa paikoissa yhteisenä tekijänä on ollu kuitenkin se että ne on sateen ja tuulen pitäviä. x)

Iltapalalla oli tänään rieskaa ja suklaavanukkaita. Ja niin ku yks vieraan patterin tykkimies asian totes "iltapala on varusmiehen vaarallisin palvelus", toinen siitä vierestä kysymään et "kuin ni?" ja vastaus kuulu että "no siks.. kun ovet aukee niin tää koko lauma nälkiintyneitä rynnii ovesta sisään ja siinä heikoimmat jää jalkoihin." Olihan se, aika hyvän kuulonen perustelu kyllä tuolle vaarallisimmalla palvelukselle, nauratti vaan.

Ens viikolla kutsuu harjotus Pohjankankaan suunnassa. Tulee vähän erilainen reissu ja uusia asioita on itekin tullu opeteltua harjotusta varten tällä viikolla; lähinnä kaluston suhteen siis uutta asiaa. Mukavaahan se on kun pääsee oppimaan uutta asiaa vielä tässä vaiheessa palvelusta. Kuluu päivätkin mukavasti kun näprää ja häärää

Rovakin kutsuu mua vielä tämän vuoden aikana, marraskuun alussa. Kaikkee sitä, luulin ettei sinne tuu toista reissua, mut luulinpa väärin ja niin sitä lähdetään! Ihan hyvin mielin odotan reissua vaikka se tietääkin tuplaginestä ja todennäkösesti runkkuvelviä siihen perään.. Mut sit sen jälkeen ei enää oliskaan ku yks sääpäivystys. :) Nooooo, ei auta laskee asioita niin kauas vielä.. Mitä nyt tuota joulua oottelen jo aika hyvin mielin, on semmonen tietynlainen joulufiilis jossain tuolla sielun sopukoissa.

Mut nyt tämä yksilö suuntaa peiton alle, silmiä kirvelee jo sen verran tukevasti.

Pöö.