Pohdintoja.

STJ 66. Jos oon oikeessa, se on kaks kuukautta ja kuus päivää. Hirmu vähän noin kaikkinensa, mut tuntee ettei aika vaan kulu kun sitä miettii eteenpäin. Mut... Auta armias kun miettii taakse päin..

-Just vastahan oli STJ 100
-Just vasta oli heinäkuun alku.
-Heinäkuun erä lähti palvelukseen.
-Oma STJ oli samana päivänä 182 eli 6kk.
-Just vasta oli STJ 200.
-Just vasta oli se huhtikuun päivä kun posti toi palvelukseen astumismääräyksen.
-Just vasta oli se 21.4 jollon Heikkilän kasarmilla oli valintatilaisuus.
-Vastahan oli maaliskuun puoliväli kun tuli se valintatilaisuuskutsu.
-Just äskön oli se 1.3 kun loppu aika hakee palvelukseen tänä vuonna.
-Eikä oo paljoo aikaa siitä tammikuun päivästä jollon lääkäri pisti paperiin A:n.
-Samana päivänä kolahti postilaatikkoon se ruskee kirjekuori.

Kun asiaa ajattelee noin päin, niin seuraava ajatus onkin että: Apua! Jos aika oikeesti kuluu näin äkkiä niin kohtahan tässä jo mennään!

Nyt on marraskuun 5.päivä, kuukauden päästä on käsillä mulle vuoden tärkein juhlapäivä: Itsenäisyyspäivä! Itsenäisyyspäivä menee samoin ku joka vuosi tähän mennessä, eli nenä kiinni televisioruudussa ja päivän kohokohta allekirjottaneelle on itsenäisyyspäivän paraati (joka on tänä vuonna Kuopiossa). Ens vuonna sitte sitäkin juhlaa vähän toisissa fiiliksissä!

Kun selviää itsenäisyyspäivän yli, voi todeta että kohta on joulu ja kun on joulu niin kohta on vuoden vaihde ja sitte..
Joulu, vuoden vaihde.. Tuota kirjottaessa voi todeta et pian on vähän jo paniikkiakin olemassa.

Hankintoja on tehty muutamia pieniä, se kello vaan tuntuu pysyvän siellä kaupassa sinnikkäästi. Kyllä mä vielä muistan, onhan mulla aikaa, eikö?