Täällä taas.

STJ 173, eli tehokkaasti ollaan alle puolessa vuodessa jo. Ja nyt on olemassa kaikki merkit siihen että viiminen puolikaskin menee nopsaan, sen verran on tullu kerättyä menoa loppukesään ja syksyyn (talveenkin).

Tänään puhuttiin töissä esimiehen kanssa mun mahdollisesta jatkamisesta tuolla työpaikalla kuitenkin marraskuun loppuun saakka. Ajatuksena varsin mukava sillä uuden työpaikan ettiminen, tai työttömänä oleminen, ei kauheesti just nyt innostais. Tällä viikolla pitäis selvitä jatkon vielä, ilmoitin toimitusjohtajalle suoraan kun haastatteli menneistä kuukausista että jään oikein mielelläni töihin tuonne (pieni valkonen valhe, sillä hermot on välillä tosi koetuksella).

Jännempää olikin sitten jutella toimitusjohtajan (nainen) kanssa mun tulevaisuuden suunnitelmista. Kysy että millä mielin armeijaan ja totesin että tällä hetkellä jännittynein ja odottavin mielin. Toivotteli hirveesti tsemppiä ja käski pitää maalaisjärjen mukana kaikessa tekemisessä. Totesi myös että olisi itsekin varmasti lähtenyt armeijaan jos olisi ollut nuorempi kun tuo mahdollisuus tuotiin tarjolle. Käski myös mennä niin pitkälle ku vaan ikinä pääsee. :) Mieltä kohottavaa kuulla esimieheltään tuollasia kommentteja. :)

ReissuTJ 8 ja vaikka esimerkiksi naamakirjassa ilmaisinkin olevani vittuuntunut erään reissuun liittymättömän ihmisen sanomisiin, en anna minkään pilata reissua! Vaikka omistankin koiran, on kai minullakin oikeus elää ja liikkua johonkin ilman koiraakin? Tuskin 3päivää ilman koiraa on heitteillejättö, varsinkaan kun koira on kotona tutussa ja osaavassa huomassa? En käsitä toisten intoa tunkea nokkaansa joka läpeen, oon nuori ja haluan kuitenkin elää vielä.

En malta odottaa reissua, pääsee taas tyttöjen kanssa pulputtamaan ja näkee komeita miehiä lavalla, ehkä pientä flirttiäkin ilmassa. Taidan ottaa kavereiden neuvoista vaarin ja yrittää tehdä yhdelle näistä miehistä selväksi että ihastus ei ole pintapuoleista laatua laisinkaan. Oi, nyt Kotka ja Kuopio, elokuussa toivon mukaan Ankka ja syksyllä sitte Saksa ja talvella Sveitsi! Voiko ihminen enempää enää elää Ja nyt on mentävä kun vielä pääsee vapaasti, ensi vuonna voi olla lähteminen kiven alla.

Joka päivä tulee mietittyä että miten II/10 tytöillä mahtaa mennä, varsinkin Niinisalon suunnan kuulumisia kaipailen kovasti. Toivottavasti tytöistä edes osa pääsee viikonloppuna kertoilemaan kuulumisia ja toivon mukaan kaiki on vielä remmissä mukana!