Joulukuun matkaseurana on roikkunu flunssa, vaihdellen vuotavasta nenästä kipeeseen kurkkuun, joskus tuntuu et yrittää nostaa kuumetta mut ei vaan nouse. Mielelläni sairastaisin nyt ja tervehtyisin kunnolla, ku se että alottaisin sairasteluputken kolmen viikon päästä. Nääääääh, vitamiinia nassuun ja toivotaan toivotaan vaan et menee ohi silleen.
Eilen sain sen verran loistavaa tietoa että suupielet on ollu ylöspäin suunnattuna koko tämän päivän. Voipi sanoa että tieto oli mieluista ja nyt palvelukseen lähtö tuntuu entistä mieluisammalta. Jaa mitäkö sain tietää? Noooh, kerron sitte joskus tammikuun puolella että mikä tuo suuri salaisuus on. Ei siitä muille mitään iloo oliskaan vaikka kertoisin.
Hurja ajatus et laskurissa on enää 22 päivää jäljellä ja sitte se alkaa näyttää puhdasta nollaa. Noh, sittehän tiedätte missä mä olen kun joku harvinaisen tyhmä teksti roikkuu tossa vasemmassa ylänurkassa, en vaan kuollaksenikaan muista et mitä sinne sitte tulee.
Jos menis viltin alle hetkeks lämmitteleen ja katteleen telkkaria ennen ku suuntaan Unnan kans umpihankilenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän rohkeasti kommenttia, on mukava tietää käynnistäsi. Ja jos et nyt jotain uskalla täällä ääneen sanoa niin heitäppä spostilla ja piristä päivääni: s_pihkonen@hotmail.com