Tänään ihan normaali perjantai. Pakko vaan kirjotella kun tuntuu et ajatukset jäi töihin ja työasiat kiertää karusellilla ympyrää korvien välissä.
Oli sellasen perjantai 13.päivän tuntunen fiilis tänään töissä kun oikeesti mikään ei toiminu ja kaiken kukkuraks sain tietää jääväni vastuuseen isosta osasta töitä yksin kun työkaveri menee leikkaukseen ja sen jälkeen jää pitkälle sairaslomalle.. Melkosen stressin täräytti sitte päälle samantien, onneks tuohon aikaa vielä pari viikkoo, ehtii ajatuksenakin tottua siihen ja vielä vähän kattomaan niitä tärkeimpiä juttuja.
Selviän kyllä, ihan varmasti.
Päivät ei kulu, ens viikko ei tunnu olevan ollenkaan lähempänä ku eilen. Miten sitä aika kuluu niin tuskasen hitaasti aina kun on jotain odotettavaa? Varsinkin kun tätä on odottanu jo monta monta vuotta niin ei meinaa enää malttaa ollenkaan. Noh, viikonlopun yli kun pääsee ni toivottavasti helpottaa, kun vaan sais sen viikonlopun kulumaankin. Vaikka töistä urputinkin, mut siellä kuitenkin aika kuluu nopeemmin ku kotona.
Sini
Aamukampalainen täällä moi, sait itselles ensimmäisen lukijan. ;) Pitää tuo omakin blogi julkaista, kunhan on se palvelukseenastumismääräys kätösissä..
VastaaPoistaMielenkiinnolla jään odottelemaan tulevia päivityksiä!
Olinkin tunnistavinani ton nikin jostain. :) Kiva kiva että täällä edes joku pyörii. Toivon mukaan ei jää tän kirjottelu lyhkäseks papereiden jäädessä uupumaan. Hieman on usko koetuksella tässä.
VastaaPoista