Kuukausi reservissä.

Noita pakkasia tunnustellessa ei oo kyllä vielä ehtiny ikävä Niinisaloon yllättämään kovinkaan pahasti. Monesti on kyllä tullut muisteltua kuinka kovat pakkaset vuosi sitten olikaan ja kuinka paljon enemmän silloin oli lunta kuin mitä nyt... Varsinkin sitä tulee muisteltua "lämmöllä" kuinka kamalaa oli 160cm tetsata siinä yli puolimetrisessä lumihangessa. Ja kovempaa olis pitänyt päästä, ah, kunpa aika kultaisi tuonkin muiston mahdollisimman nopeasti. Toisaalta naurattaa, kuinka helppoa oli heinäkuun helteissä tetsata, kun ei lumi vastustanut. Siinä alikersantti suorastaan lensi eteenpäin.

Olenpa saanut hulllun idean päähäni. Taidan vielä tänä vuonna hakea kouluun. Tässä samalla kun odotan taas kerran rakkauspostia Puolustusvoimilta. Saas nähdä, mikä rauta tässä kuumimmaksi kerkeää ja mistä sitä pieni ihminen itsensä vielä löytää.. Ensi vuonna!

Pitäis lähtee koiraa juoksuttamaan. :) Onneks nää pakkasetkin on taas hellittämään päin. Sekun tarkottaa sitä että munkin keuhkot ehkä kestää taas juosta.
Mullehan kävi se legendaarinen, intissä meni kaikki mielenkiinto kaikkeen liikuntaan. Ainoa liike mikä tapahtui oli patterista sotilaskotiin ja takaisin. Taisin mä sen yhteen VLK-kuntsariin vaaditun määrän liikuntakertoja saada täyteen kun yhden kuntsarin sain.
Nyt sitten on käyny niin et oon täysin hurahtanu kaikenlaiseen liikkumiseen. Varsinkin toi kahvakuula on mulle semmonen ykkösjuttu, hommasin sen itelleni joululahjaks heti joulun jälkeen. Nyt sitte kotiutumisen jälkeen oon käyny juoksemassa 3-4kertaa viikossa. Näillä pakkasilla on pitäny pitää taukoo, keuhkot on menny sen verran shokkiin ettei aina oo meinannu saada edes henkee.
Muuuuuuut.. Nyt se lähtee taas kun kelit lämpenee!

Jatkamme reservissä, seuraava pari viikkoo menee töissä pitkästä aikaa.

Res Alik